Kansainvälisen median ensireaktiot Kauhajoen koulusurmiin olivat kopioita median Jokela-reaktioista, samoin kuin itse tapahtumat olivat kopioita toisistaan. Uutisointi oli kuitenkin nyt "joko taas" -tilanteessa Jokelaa laajempaa, taustoittavampaa ja usein myös analysoivampaa. Suomalaista yhteiskuntaa pysähdyttiin nyt miettimään viime vuotta enemmän. Pahimmillaan Suomi esitettiin kovana maana, jonka menestyvän pinnan alla kytee väkivaltaa, yksinäisyyttä ja alkoholismia.
Toisaalta median reaktioissa oli mukana myös surua ja samaistumista, erityisesti naapurimaissa ajatuksella "tämä voisi tapahtua meilläkin".
Suomen löyhäksi kuvailtua aselainsäädäntöä pidettiin yleisesti koulusurmien suurimpana syynä, mutta siitä annettiin nyt oikeampaa tietoa kuin Jokelan tapahtumien aikaan.
Pisa-menestyksen ja kouluampumisten ristiriita huomattiin, mutta monissa maissa Kauhajoen tapahtumat jäivät yksilön tragediaksi. Suomalaisen koulujärjestelmän kielteisiä piirteitä pohdittiin lähinnä Pohjoismaissa, Virossa ja joissakin EU-maissa.
Uutinen Kauhajoen koulusurmista 23. syyskuuta levisi välittömästi kaikille mantereille. Varsinkin verkkolehdet seurasivat tilannetta reaaliajassa. Suurin osa uutisoinnista oli peräisin kansainvälisiltä uutistoimistoilta, mutta lähimaat ja monet EU-maat lähettivät nopeasti paikan päälle myös omia toimittajiaan. Myös maailman suurimman sanomalehden Yomiuri Shimbunin reportteri lensi Kauhajoelle.
Perusuutisointi oli yleensä asiallista tapahtumakuvausta. Sen jälkeen Suomen aselainsäädäntö sai päähuomion. Vapaamieliseksi kuvailtu lainsäädäntö, aseiden suuri määrä, helppo saatavuus ja aseluvan saamisiän alhaisuus olivat Jokelan aikaiseen tapaan jälleen ihmettelyn aiheina. Koulusurmien suurimpana syynä pidettiinkin useissa maissa juuri löyhää aselainsäädäntöä.
Tilastoluvut, eli 1,6 miljoonaa laillista asetta, niihin 2,9 miljoonaa lupaa ja näiden lupien haltijoina 650 000 henkilöä, uutisoitiin tällä kertaa oikeammin kuin vuosi sitten. Mutta tilastoja tulkittiin nytkin hätäisesti. Edelleen monissa maissa kerrottiin, että "56 prosenttia suomalaisista pitää asetta kotonaan" tai että "30 prosentilla suomalaisista on ase".
Lähes poikkeuksetta kerrottiin Suomen vastustaneen EU:n asedirektiivin valmisteluvaiheessa aseluvan saamisiän nostamista. Uutta Jokelan tapahtumien uutisointiin verrattuna oli, että nyt ulkomaiset tiedotusvälineet useimmiten kertoivat aseiden suuren määrän liittyvän suomalaisten metsästysperinteeseen. Aseiden kerrottiin keskittyvän maaseudulle ja aseluvan saamisiän nostamista vastustettavan juuri siellä.
Suomalaisten suhtautumista aseisiin kuvailtiin lakoniseksi ja rutiininomaiseksi. "Aseen omistaminen on Suomessa normaali asia", kiteytettiin Puolassa. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Britanniassa mainittiin miesten tottuvan aseidenkäsittelyyn myös armeijassa, koska Suomessa on yleinen asevelvollisuus.
Suomen mainittiin usein olevan pojhimmiltaan vakaa konsensusyhteiskunta, jossa kouluampumiset ovat suuri järkytys. Aselainsäädännön uudisamispolemiikin oletettiin ilman muuta kiihtyvän Suomessa uudelleen, ja pääministeri Matti Vanhasen lausunnot aselainsäädännön kiristämisestä uutisoitiin heti hyvin näkyvästi.
Samalla tosin monessa maassa kaivettiin esiin suomalaisministerien vastaavat lausunnot Jokelan jälkeen. Mitään ei tapahtunut, muistutettiin. "Nyt hallitus lupaa samaa, moni epäilee", kirjoitettiin Irlannissa. Ruotsissa Svenska Dagbladet pohti, muuttuuko suomalaisten asenne vallanpitäjiin ja aletaanko Suomessakin jatkossa vaatia poliitikoilta vastuunottamista eli eroamista. "Suomessa kansa elää vielä kulttuurissa, jossa auktoriteetit kertovat, miten asiat ovat", lehti kuvasi nykytilannetta.
Suomen poliisi sai myös osansa arvostelusta. Tällä kertaa poliisilla oli etukäteistietoa ampujan internetiin sijoittamista väkivaltavideoista. Miksi poliisi ei takavarikoinut ampujan asetta ampumisia edeltävän päivän kuulustelussa, miksi poliisi ei hankkinut psykologin lausuntoa, kysyttiin. "Saalis oli jo häkissä, kun se vapautettiin", kuului ruotsalaisen psykiatrin murska-arvio.
Poliisin toimien oudoksumisen ohessa kuitenkin usein todettiin, ettei suomalaispoliisi olisi silloisten tietojen ja lain salliman varassa voinut menetellä toisin. Sisäministeri Anne Holmlundin lupaukset poliisin toimien tarkasta tutkimisesta uutisoitiin laajalti.
Juttuja ryyditettiin paikoin uusin Suomi-mystifioinnein. Italiassa Corriere della Seran "Suomalaiset ovat aseistautuneita. Oppivat rippikoulussa" -artikkelissa kerrottiin Suomen sotaisan ja vastarintaa tekemään tottuneen kansan tarvitsevan aseita villieläinten ja venäläisten varalta.
Sveitsiläisessä "Katastrofi, joka oli ennalta nähtävissä" -artikkelissa viitattiin myös suomalaisten pitkään aseellisen vastarinnan perinteeseen ja Venäjän ja Neuvostoliiton vastaisiin sotiin. Kroatiassa haettiin niin ikään historiallista näkökulmaa ja selitettiin talvisodan tapahtumia suomalaisten asehulluudella ja kylmäverisyydellä.
Toinen koulusurma vuoden sisällä pani ulkomaisen median kysymään, miksi juuri Suomessa tapahtuu tällaista. Median vastauksista löytyi iloton, masentunut, alkoholisoitunut ja väkivaltainen pohjoinen kansa, jonka heviä kuunteleva jälkikasvu eristäytyy internetin virtuaalimaailmaan.
Espanjalaisten lehtien sanoin "Suomi on sulkeutunut yhteisö", jonka korkean elintason keskellä on juurettomuutta, kommunikaation puutetta ja ylikorostunutta yksilöllisyyttä. Pääministeri Matti Vanhasenkin kerrottiin peräänkuuluttaneen lisää yhteisöllisyyttä Suomeen.
Jo Jokelan tapahtumien yhteydessä ulkomailla kirjoitettiin suomalaisen yhteiskunnan pinnan alla kytevän. Erityisesti suomalaisten ärtymystä herätti The Timesin toimittaja Roger Boyes, joka teki lohduttoman analyysin suomalaisyhteiskunnasta. Boyesin tuolloin saamassa palautteessa torjuttiin ajatus, että koulusurmat olisivat jotenkin "suomalainen ilmiö", joka johtuu hyvinvointiyhteiskunnan pinnanalaisista ongelmista.
Nyt Boyes palasi aiheeseen The Timesissa: "Senkin uhalla, että suututan suomalaiset lukijani - jotain huolestuttavaa on tapahtumassa heidän ylpeässä kulttuurissaan." "Suomalaisten on aika tarkastella lapsiaan kunnolla ja läheltä." "Nyt kun tämä on tapahtunut jälleen, suomalaisten on ryhdyttävä esittämään itselleen muutamia kysymyksiä. Vai olisiko se epäisänmaallista, epäsuomalaista, veneen keikuttamista?"
Itsetutkiskelua suositeltiin suomalaisille monissa muissakin maissa. Portugalissa huomautettiin The Timesin tapaan, ettei suomalaisten tulisi olla niin ihmeissään tapahtuneesta ja että syiden etsintä globalisaatiosta ja Yhdysvaltojen esimerkistä on kaukaa haettua.
Sveitsiläinen Tages-Anzeiger kirjoitti jo Jokelan ampumisten jälkeen suomalaisten "menneisyyden vaietuista traumoista", joiden vuoksi suomalaisten omakuva on vääristynyt ja he vain hokevat olevansa ykkössijoilla. Nyt lehti kirjoitti "pilvien laskeutuneen paratiisin ylle" ja itsetuskiskelun olevan vihdoin edessä "hirveän 1900-luvun ja (ehkä liian) menestyksellisen 2000-luvun alun jälkeen".
Jokelan ja Kauhajoen ja muiden kouluampujien samankaltaiseen internet-käyttäytymiseen YouTubessa ja musiikkimakuun kiinnitettiin lähes kaikkialla huomiota, ja myös niistä etsittiin syitä ampumisille. Jo Jokelan jälkeen oli esimerkiksi The Timesissa väitetty suomalaisten eristyvän pitkien välimatkojen takia helposti tietokoneen keinotodellisuuteen. Samaa teemaa käsiteltiin nytkin, mutta haastatellut asiantuntijat pohtivat verkon vaaroja ja verkkokasvatuksen merkitystä yleisellä tasolla eikä Suomen kannalta.
Suomalaiset ja Suomea tuntevat ulkomaalaiset antoivat silminnäkijäkertomuksiaan. Suomenlatvialainen nainen selitti ampumistapausta suomalaisen yhteiskunnan välinpitämättömyydellä: "Sekä vanhemmat että koulu laiminlyövät lapsia ja nuoria." "Suomi kuolee hitaasti syvään masennukseen ja yksinäisyyteen", ennusti puolalainen Suomessa asunut lastenlääkäri.
Suomessa ei hymyillä eikä pidetä hauskaa, eivätkä vanhemmat osallistu tarpeeksi lastensa elämään, kertoi brasilialainen kirjeenvaihtaja. Jordanialaisessa lehdessä kauhajokinen tehdastyöläinen todisti samaa: suomalaiset eivät naura paljoa eivätkä pidä hauskaa yhdessä. Suomenvirolainen nainen kertoi sosiaalisten ongelmien nostavan yhä enemmän päätään kauniin päällispinnan alta.
Suomalaisen yhteiskunnan kuvaa täydennettiin alkoholitarinoilla. Suomenportugalilainen kertoi, etteivät suomalaiset juo alkoholia nauttiakseen eivätkä sosiaalisissa tilanteissa ja että kaduilla makaa usein itsensä umpihumalaan juoneita ihmisiä. Italialainen La Stampa kertoi, kuinka Suomen kaduilla heiluu perjantaisin humalaisia kepein ja mailoin varustautuneita nuorisojoukkoja. Aiheeseen kiinnitettiin huomiota Irania myöten, jossa hallituksen pää-äänenkannattaja tulkitsi ampujan raskaan ryyppäämisen johtaneen ampumisiin.
Uskontoakaan ei unohdettu. Italiassa luterilaisuutta pidettiin kovana ja kansallismielisenä uskontona ja sen kerrottiin olevan kiinteä osa asepalvelusta. Saudi-Arabiassa arvioitiin, ettei nuorisolla ole Suomessa uskoa eikä elämäntarkoitusta. Nuorisolla ei ole ihanteita eikä tulevaisuudenhaaveita, ilmaistiin sama asia Espanjassa.
Myös väkivaltaisesta Suomesta alettiin löytää viitteitä. Itsemurha-, kotiväkivalta- ja rikostilastojen valossa piirtyi kuva väkivaltaisesta maasta, jossa varsinkin miehillä on taipumusta alkoholin ja väkivallan kohtalokkaaseen yhdistelmään.
Suomessa asunut brittitutkija Edward Dutton kirjoitti The Guardianissa "väkivaltaisten miesten maasta". Dutton kertoi, että tilastollisesti suomalaismiehet ovat suhteelisen väkivaltaisia, että heidän itsemurhalukunsa ovat naisia huomattavasti korkeammat ja että Suomessa on Länsi-Euroopan suurimmat perheväkivaltaluvut.
"Suomalaismiesten väkivaltaista kulttuuria" tarjottiin kouluampumisten yhdeksi selitykseksi muuallakin. "Suomalaisilta miehiltä estetään tunteiden ilmaiseminen", pääteltiin esimerkiksi Atlantin toisella puolella Uruguayssa.
Toisin kuin Jokelan jälkeen, nyt tuotiin usein esiin, että ampuma-aseilla tehdyt rikokset ovat Suomessa harvinaisia Kroatiassa asti tiedettiin jo, että suurin osa henkirikoksista Suomessa tehdään "puukolla, perjantaina tai lauantaina, tuttujen kesken, yhden tai useamman votkapullon jälkeen". Vuosi sitten suomalaisten väkivaltatilastojen yksityiskohdat ymmärrettiin vain lähinaapureissa.
Toimittajien ja tavallisten ihmisten psykologisointien ohella tällä kertaa päästettiin ääneen aiempaa enemmän psykiatreja, psykologeja ja erilaisia väkivaltatutkijoita. Asiantuntijat erittelivät väkivaltaa ja koulusurmia enemmän yleismaailmallisena kuin suomalaisena ilmiönä.
Koska eri maiden kouluammuskeluilla on paljon yhteisiä piirteitä ja niihin liittyy nuorison mallikäyttäytymistä, on suuri vaara, että Jokelan ja Kauhajoen tapaukset saavat Suomessakin seuraajia, asiantuntijat ennustivat. Hollantilaislehden amerikkalaisasiantuntijan mukaan media pidättyväisyys voisi estää uusia koulusurmia.
Tutkijoiden vastaus toimittajien kysymykseen "voisiko tällaista tapahtua meidänkin maassamme" oli ytimekäs: "Kyllä voisi." Suomalaisia kohtaan tunnettuun myötätuntoon sekoittui median reaktioissa varsinkin lähinaapureissa huolta oman maan tilanteesta. Ruotsissa ja Norjassa esimerkiksi pohdittiin, kuinka kouluampumistilanteisiin tulisi ennakolta varautua ja kuinka niitä ennen kaikkea voitaisiin ehkäistä.
Kauhajoen tapahtumat suhteutettiin paikoin myös oman maan rikostilastoihin. "Täällä erehdytään joka päivä ja siellä [Suomessa] kerran sadassa vuodessa", huomautettiin argentiinalaisella keskustelupalstalla.
Venäläinen Novye izvestija huomautti, että Venäjällä internetiin ei lisätä muuta Eurooppaa vähemmän epäilyttävää aineistoa. Lehti totesi, että internetiin sidoksissa olevat rikokset liikkuvat Venäjällä kolossaalisissa määrissä.
Etenkin Suomesta etäällä sijaitsevissa maissa uutinen lopulta jäi ampujan internetiin jättämine valmiine videoineen ja viesteineen yksilön tragediaksi, jonka tapahtumapaikkana vain oli Suomi. Siellä missä koulusurmat yhdistettiin Suomen koulumaineeseen, ampumisten ja Pisa-tutkimuksen valiosuoritusten ristiriita nähtiin sitä syvempänä, mitä läheisemmistä maista oli kyse. Naapurimaita kauempana tyydyttiin usein vain ihmettelyyn eikä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehty.
Latinalaisessa Amerikassa Suomea on esitelty koulujärjestelmän uudistamiskeskusteluissa mallimaana. Nyt vain todettiin Suomen Pisa-maineen saaneen kolauksen. Ampumisten syitä ei haettu suomalaisesta koulusta, vaan esimerkiksi Brasiliassa viitattiin pimeyden keskellä elävään synkkään kansaan.
Japani, jossa Suomen Pisa-ihailu on juuri opittu, mentiin arvioissa askelta pidemmälle. Yomiuri Shimbunin toimittaja johdatteli lukijat juttuun kertomalla tavanneensa lentokentällä Suomen pääministerin, joka oli "huolestuneena ulkomaisista reaktioista udellut, kuinka uutinen oli levinnyt Japaniin". Toimittajan arvion mukaan "koulutuksen supervalta on joutunut hätätilaan".
Euroopassa pohdittiin jo enemmän, mitä tapahtunut kertoo suomalaisesta koulusta. Pisan huipputulokset kätkevät alleen nuorten yksinäisyyttä, kiusaamista, masennusta, mielenterveyspalvelujen niukkuutta, vanhempien välinpitämättömyyttä, kasvatustaidon puutetta, työelämän vanhemmille asettamia paineita, arvioi eurooppalaismedia.
Koska koulutus määrittää pitkälti yksilön paikan suomalaisessa yhteiskunnassa, etenkin pojilla on kovat paineet, korostettiin esimerkiksi brittiläisessä The Guardianissa. Kolmasosa nuorista menee lukion sijaan ammattikouluun, "samantyyppiseen kuin se koulu, jossa Kauhajoen verilöyly tapahtui", lehti totesi.
Kuinka tällainen kouluampumisten amokinjuoksu on jo toisen kerran mahdollinen, kysyttiin Saksassa. Vastausta haettiin kuitenkin enemmän Suomen aselainsäädännöstä kuin koulujärjestelmästä. Myös muualla huomautettiin, ettei koulujärjestelmä liity suoraan näihin asioihin. "Votka, Nokia ja hullujen ammunta koulunpenkeiltä - siltä, joka yhdistää Suomeen vain tämän, on jäänyt kiinnostavin huomaamatta. Ja erityisesti koululaisten verilöylyt ovat kovasti aiheesta sivussa", todettiin Tshekissä.
Suomen lähinaapureissa kyseenalaistettiin suomalainen koulu suoraan. Ruotsissa ja Norjassa pohdittiin, voiko kouluampumisilla ja "menestyskoululla" olla yhteys. Tuloshakuisen koulujärjestelmän, korkeiden vaatimusten ja oppilaiden erottelemisen kääntöpuoli on heikkojen syrjäytyminen ja masentuminen, huomautettiin. "Täydellisen tietokoulun" kehittämisellä voi olla kielteisiä sosiaalisia seurauksia, kommentoitiin Ruotsissa.
Myös Virossa arvioitiin useissa kirjoituksissa, että Suomessa kiinnitetään liikaa huomiota oppilaiden tuloksiin ja henkinen hyvinvointi on jätetty liian vähälle huomiolle.
Norjassa toistettiin jo Jokelan tapausten yhteydessä esiin tulleita ajatuksia. Vaikkei Norja ole pärjännyt Pisa-tutkimuksessa Suomen tavoin, norjalaisessa koulussa on yhteishenkeä ja oppilaista kannetaan enemmän vastuuta, todettiin jälleen. Myös Tanskassa kirjoitettiin, että Suomessa kouluampumisten riski on Tanskaa suurempi, koska Suomen koululaitos korostaa tuloksia.
***** ***** *****
Katsaus perustuu Suomen ulkomaanedustustojen tekemiin noin 50 maata koskeviin mediakatsauksiin, jotka tehtiin heti ampumisten jälkeisinä päivinä. Edustustojen mediaseuranta kattaa asemamaiden päämedian.
Päivitetty 2.10.2008