Uutiset, 27.5.2012 | Ulkoministeriön kehitysviestintä
Tuomioja Rio+20-kokouksesta: “Parasta mitä sieltä voidaan saada, on toivo”
Ulkoministeri Erkki Tuomioja luotasi Maailma kylässä -festivaalilla käydyssä kestävän kehityksen paneelissa maapallon tulevaisuutta realistisesti – eli pessimistisesti. “Haluan tehdä uuden ennusteen Rion jälkeen. Jos siellä epäonnistutaan, olen vielä pessimistisempi.
“Elämme maailmassa, jollaista ei ole koskaan ennen ollut”, lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja Maailma kylässä -festivaalin lavalla.
Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, hän ei tarkoittanut toteamusta syvällisen eksistentialistis-filosofisen pohdinnan pohjustukseksi, vaan kontekstina oli kestävää kehitystä puntaroiva paneelikeskustelu ja ulkoministerimme oli karun käytännöllinen: Ihmisiä on maapallolla enemmän kuin koskaan ennen ja ihminen muokkaa ympäristöään ennennäkemättömällä tavalla.
“Itse olen arvioinut, että parhaassakin tapauksessa meillä on vain muutama vuosikymmen aikaa saattaa ihmisen toiminta ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle pohjalle”, Tuomioja tarkensi.
“Kenelläkään ei voi olla varmaa tietoa, onnistutaanko siinä. Voi jopa kysyä, onko se enää mahdollista”, hän sanoi, “en halua olla pessimisti vaan realististi ja todeta, että me emme tiedä.”
Tuomioja osallistui sunnuntaina 27. toukokuuta järjestettyyn paneelikeskusteluun yhdessä ympäristöministeri Ville Niinistön sekä kahden Etelä-Tapiolan lukion oppilaan Joonas Koljosen ja Kaisa Matikaisen kanssa.
Ulkoministeri Tuomioja halusi kuitenkin pidättää oikeuden lausuntonsa muutokseen.
“Haluan tehdä uuden ennusteen Rion jälkeen. Jos siellä epäonnistutaan, olen vielä pessimistisempi.”
Puhdas vesi on yhtä arvokasta kuin öljy
“Rio” tarkoittaa Tuomiojan puheissa Rio+20-huippukokousta, joka on jatkoa Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetylle YK:n ympäristö- ja kehityskokoukselle. Juhannuksen aikaan järjestettävässä Rio+20:ssa on tarkoitus vahvistaa YK-maiden sitoutuminen kestävään kehitykseen ja arvioida aiempien sitoumusten toimeenpanoa.
“Mitään oikeudellisesti sitovia päätöksiä siellä ei tehdä. Parasta, mitä voidaan saavuttaa, on selvyys siitä, että [kestävään kehitykseen tähtääviä] prosesseja ylläpidetään ja kaikki ovat niihin sitoutuneet”, Tuomioja arvioi.
“Parhaimmillaan sieltä voidaan saada toivo.”
Suomella on Rion-kokouksessa kaksi kärkihanketta: vesi ja kestävän kehityksen indikaattorit.
“Puhdas vesi on tämän päivän maailmassa vähintään yhtä arvokasta ja harvinaista kuin öljy”, Tuomioja perusteli valintaa.
“Öljystähän on käyty taisteluita vuosikymmenten ajan, mutta tulevaisuuden konfliktit tulevat liittymään vedensaantiin. Vaikka Suomella ei ole hätää tässä suhteessa – vielä –, maailmassa on paljon paikkoja, joissa tämä on jo nyt suurin ongelma.”
Talouden koko ei riitä hyvinvoinnin mittariksi
Lietsomalla keskustelua kestävän kehityksen mittareista Suomi haluaa puolestaan tuulettaa sitä iänikuista, epärelevantiksi toisteltua ja todistettua mutta silti valtavirtaista tapaa, jossa kansakuntien ainoana hyvinvoinnin mittatikkuna on bruttokansantuote.
“Se ei mittaa hyvinvointia vaan julkisen talouden kokoa”, ympäristöministeri Ville Niinistö muistutti. “Se ei ole hyvä eikä huono asia, se on talouden koko.”
Mittareiden tulee lähteä yksilön hyvinvoinnista. Mutta silloinkin, Niinistö korosti, kokonaiskuvan täytyy olla globaali. Paikalliselle tasolle jumittuvat mittarit kun voivat parhaimmillaankin antaa ihmiskunnan ja maapallon tilasta vain osittaisen, sirpaleisen kuvan.
Niinistö näpäytti "vanhan ajan" puolustajia
Rion+20-kokouksen avainsanana on kestävä kehitys – ja tiekartta, miten siihen päästään.
On kuultu puheita, joiden mukaan kestävä kehitys ja vihreä talous olisivat luksusta, johon vain rikkailla mailla on varaa. Niinistö on eri mieltä: vihreä talous sopii kaikkiin yhteiskunnallisen kehityksen vaiheisiin.
“Siinä missä se teollisuusmaissa tarkoittaa korkean tason insinööritiedettä, kehitysmaissa se voi tarkoittaa vaikkapa parempia keittovälineitä, joilla puu palaa paremmin eikä sitä tarvitse polttaa niin paljon”, Niinistö sanoi.
“Lisäksi tarvitaan ohjaavaa ja kannustavaa politiikkaa, jotta ympäristöystävällisempiä valintoja on mukavampaa ja helpompaa tehdä”, Niinistö jatkoi ja näpäytti kollektiivisesti niin kansalaisjärjestöjä, työnantajia kuin työntekijöitäkin.
“Poliitikot eivät voi tehdä muutoksia, jos samaan aikaan halutaan puolustaa vanhaa aikaa eikä haluta uudistua. Jotkut ovat sitä mieltä, että vihreä talous on uhka työpaikoilla, mutta olen varma, että se on mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja.”
Joonas Koljonen tuomitsi valinnat
Puolituntisen keskustelun päätteeksi paneelin juontanut toimittaja Johanna Korhonen pyysi panelisteja ennustamaan tulevaisuutta: millainen on maailma, jos samaisella lavalla 20 vuoden kuluttua taas tavattaisiin?
Ympäristöministeri Niinistö toivoi, että ihmisillä olisi mahdollisuus yhdistää arjen valintansa kestävään elämäntapaan.
“Jos voimme toimia paikallisesti kestävästi, se merkitsee globaalilla tasolla kestävää ympäristöä.”
Lukiolainen Joonas Koljonen kritisoi Niinistön mainitsemia “valintoja”.
“Minä toivon, että mitään valintoja ei edes olisi – että tarjolla olisi vain ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja.”
Kaisa Matikainen toivoi, että ilmastonmuutos olisi hidastunut ja yksilöiden tietoisuus ympäristöongelmista kasvanut, ja ulkoministeri Tuomioja toivoi, että ihmiskunnalla olisi Rio+40:n aikaan toivoa – sitä, mistä hän ei tänä päivänä näe varmuutta.
“Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tiedämme varmuudella, olemmeko saaneet aikaan sellaisen käänteen, joka antaa mahdollisuuden luottaa, että kestävä kehitys on muuttunut todellisuudeksi.”
Lauri Haapanen
Ulkoministeriön ja ministeriemme tuoreimmat kuulumiset Maailma kylässä -festivaalilta: