Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 29.1.2013

Istanbulin sopimus: Laaja, monialainen työ tärkeää naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, uhrien suojelu sekä väkivallantekijöiden saattaminen syytteeseen ovat ns. Istanbulin sopimuksen tavoitteet. Sopimuksen toimeenpanon hyötyjä ja haasteita, kokemuksia ja käytäntöjä puntaroitiin ulkoministeriön ja Euroopan neuvoston järjestämässä konferenssissa Helsingissä. Sopimus korostaa, ettei väkivaltaa voi koskaan oikeuttaa kulttuuriin, tapoihin, uskontoon tai kunniaan perustuvilla syillä.

Ulkoministeriö järjesti yhdessä Euroopan neuvoston ja sen parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen-valtuuskunnan kanssa alueellisen konferenssin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisesta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta eli niin kutsutusta Istanbulin sopimuksesta Helsingissä 17. tammikuuta.

Konferenssiiin osallistui kansainvälisiä ja kansallisia asiantuntijoita. Kuva: Eero KuosmanenKonferenssiiin osallistui kansainvälisiä ja kansallisia asiantuntijoita. Kuva: Eero Kuosmanen

Naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien perheväkivalta, on ihmisoikeusloukkaus ja yksi syrjinnän muoto ja vakava maailmanlaajuinen ongelma. Istanbulin sopimus on ensimmäinen eurooppalainen oikeudellisesti sitova yleissopimus ja maailmanlaajuisesti laaja-alaisin sopimus siihen puuttumiseksi.

Konferenssin avauspuheenvuorossaan ulkoministeri Erkki Tuomioja korosti asian tärkeyttä. Hän kiitti Euroopan neuvoston ja jäsenvaltioiden yhteistyötä todeten Suomen hallituksen olevan erittäin sitoutunut sopimuksen kansalliseen ratifiointiin.

Suomi on allekirjoittanut Istanbulin sopimuksen toukokuussa 2011, ja sopimuksen ratifioimista koskeva hallituksen esitys pyritään antamaan eduskunnalle vuoden 2013 aikana. Istanbulin sopimus ei ole vielä kansainvälisesti voimassa.

Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen otti omissa avaussanoissaan asian yleisen tärkeyden lisäksi esille myös sen, että naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ovat asioita, joiden suhteen Suomellakin on paljon parannettavaa.

Ihmisoikeussopimus ja rikosoikeudellinen sopimus

Yksi konferenssin avausosion kohokohtia oli professori Christine Chinkinin (London School of Economics) analyysi Istanbulin sopimuksen kaksoisluonteesta sekä ihmisoikeussopimuksena että toisaalta rikosoikeudellisena sopimuksena.

Ihmisoikeussopimuksena se korostaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja määrittelee valtion huolellisuusvelvoitteen ehkäistä ja rangaista väkivaltaa sekä suojella väkivallan uhreja. Sopimuksessa korostetaan myös, ettei väkivaltaa voi koskaan oikeuttaa kulttuuriin, tapoihin, uskontoon tai niin sanottuun kunniaan perustuvilla syillä.

Rikosoikeudellisena sopimuksena se on yksityiskohtainen ja määrittelee tarkasti rikokset, joiden tulee olla syytteenalaisia kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi perheväkivalta, vainoaminen, pakkoavioliitto ja seksuaalinen häirintä.

Viimeaikaiset tapahtumat Intiassa osoittavat aiheen ajankohtaisuuden. Kaiken kaikkiaan professori Chinkin tähdensi sukupuolinäkökulmaa koko sopimuksen perustana.

Väkivalta osa naisiin kohdistuvaa syrjintää

UN Womenin varapääjohtaja Lakshmi Puri puolestaan korosti puheenvuorossaan, ettei naisiin kohdistuva väkivalta tapahdu tyhjiössä vaan on osa naisiin kohdistuvaa syrjintää, jota tapahtuu monilla elämänalueilla, kuten politiikassa, talouselämässä, sosiaalisessa elämässä ja perheiden sisällä. Puri alleviivasi laajan, monialaisen työn tärkeyttä väkivallan poistamiseksi.

Istanbulin sopimuksen tavoitteina ovat väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, uhrien suojelu ja väkivallantekijöiden saattaminen syytteeseen. Konferenssin ensimmäisessä osiossa käsiteltiin ennaltaehkäisyä sekä siihen liittyviä kokemuksia ja kansallisia käytäntöjä ratifiointiprosessin osalta muun muassa Saksan, Puolan ja Latvian kokemusten pohjalta.

Toisessa osiossa keskityttiin suojeluun ja rikoksista syyttämiseen, ja näkemyksiä kuultiin muun muassa Maltalta, Ruotsilta, Norjalta, Islannilta ja Tanskalta. Suomen edustaja, konstaapeli Ville Lahti kertoi Suomen kokemuksista nettipoliisitoiminnasta. Lahti totesi, että nettipoliisin olemassaolo voi laskea rikoksen uhrin kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin.

Konferenssin tarkoituksena oli lisätä parlamentaarikkojen, virkamiesten, kansalaisjärjestöjen, median ja muiden ammattilaisten tietoisuutta Istanbulin sopimuksesta ja keskustella sopimuksen ratifioinnin hyödyistä ja haasteista sekä jakaa hyviä kokemuksia ja käytäntöjä.

Konferenssin järjesti Suomi, ja konferenssiin osallistui edustajia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Saksasta, Puolasta ja Venäjältä sekä useista muista Euroopan neuvoston jäsenmaista.

Konferenssissa puhui useita kansainvälisiä ja kansallisia asiantuntijoita, jo mainittujen lisäksi muun muassa Euroopan neuvoston Human Rights and Rule of Law -pääosaston johtaja Philippe Boillat, valtiosihteeri Agnieszka Kozlowska-Rajewicz Puolasta sekä CEDAW-komitean jäsen, Helsingin yliopiston professori Niklas Bruun.

Takaisin ylös