Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Suomi toimijana EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP)

Tämän päivän turvallisuusuhista suurimmiksi luonnonkatastrofien ohella arvioidaan terrorismi, joukkotuhoaseet ja alueelliset konfliktit. Kuva: Matti Remes Tämän päivän turvallisuusuhista suurimmiksi luonnonkatastrofien ohella arvioidaan terrorismi, joukkotuhoaseet ja alueelliset konfliktit. Kuva: Matti Remes

Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) keskeisiä tavoitteita ovat unionin yhteisten arvojen turvaaminen, rauhan säilyttäminen, demokratian ja ihmisoikeuksien lujittaminen sekä unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistaminen.

Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP), ml. sotilaallinen kriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta, samoin kuin asevalvonta, aseidenriisunta ja ihmisoikeuspolitiikka ovat osa YUTP:tä. Suomi osallistuu aktiivisesti YUTP:n toteuttamiseen ja kehittämiseen. 

YUTP:n tavoitteet ja välineet

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on keskeinen osa unionin ulkoista toimintaa. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) puolestaan on osa YUTP:tä.

YUTP:n keskeisiä tavoitteita ovat unionin yhteisten arvojen turvaaminen, rauhan säilyttäminen, demokratian ja ihmisoikeuksien lujittaminen sekä unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistaminen. YUTP:n kautta unioni pyrkii vahvistamaan kansainvälistä profiiliaan ja vaikuttamaan kansainväliseen politiikkaan tavoitteidensa mukaisesti.

Unioni harjoittaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa määrittelemällä yleiset suuntaviivat, tekemällä jäsenmaita sitovia yhteisiä päätöksiä sekä tehostamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä niiden harjoittaessa ulkopolitiikkaansa. Kolmansia maita kohtaan asetetut, EU:n määrittämät pakotteet eri muodoissaan sekä kriisinhallintaoperaatiot ovat järeimpiä YUTP:n välineitä. Lisäksi unioni käyttää erilaisia diplomaattisia välineitä, esimerkiksi julkilausumia sekä demarsheiksi kutsuttuja tiedon- ja kannanilmaisuja.

EU käy korkean edustajan johdolla poliittista vuoropuhelua kolmansien osapuolten kanssa pyrkien vahvistamaan omaa kansainvälistä profiiliaan ja vaikuttaakseen kansainväliseen politiikkaan tavoitteidensa mukaisesti. Vuoropuheluun kuuluvien tapaamisten tavoitteena voi olla yhteisten kantojen muodostaminen kansainvälisiin kysymyksiin, tiedonvaihto, yhteistyön ja luottamuksen vahvistaminen tai vaikuttaminen keskustelukumppanin käyttäytymiseen ongelmakysymyksissä.

EU:n neuvosto voi nimittää korkean edustajan tueksi erityisedustajia hoitamaan tiettyjä poliittisia erityistehtäviä. EU:n ulkopuolisille kriisi- ja konfliktialueille on nimitetty useita erityisedustajia, joiden avulla unioni pyrkii saamaan alueiden tilanteesta suoraan tietoa ja osallistumaan aktiivisesti ongelmien ratkaisuun.

Suomen lähtökohdat YUTP:ssa

EU, ulkoasiat 18.7.2011, William Hague, UK (vasemmalla) ja ulkoministeri Erkki Tuomioja, Suomi (kuva: EUn neuvoston kuvapalvelu)EU, ulkoasiat 18.7.2011, William Hague, UK (vasemmalla) ja ulkoministeri Erkki Tuomioja, Suomi (kuva: EUn neuvoston kuvapalvelu)

Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen turvallisuus, hyvinvointi ja menestyksen edellytykset perustuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Euroopan unioni on Suomelle luonteva poliittinen yhteisö, jonka kehittäminen vahvistaa Suomen vakautta, vaurautta ja turvallisuutta. EU on myös Suomen tärkein kansainvälisen yhteistyön vaikuttamispaikka. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka puolestaan on siinä tärkeä väline. Suomi osallistuukin aktiivisesti sekä YUTP:n toteuttamiseen että sen kehittämiseen.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomi tukee EU:n ulkoisen toiminnan vahvistamista unionin laajaa keinovalikoimaa ja uutta ulkosuhdehallintoa (EUH) hyödyntäen. Lisäksi hallitus osallistuu aktiivisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian kehittämiseen. Tavoitteena on EU:n vahvistaminen kansainvälisen politiikan toimijana, joka toimii yhtenäisesti kansainvälisissä järjestöissä ja sopimusneuvotteluissa. Unionin tulee olla aktiivinen toimija erityisesti lähialueillaan, suhteessa strategisiin kumppaneihin ja keskeisissä globaaleissa kysymyksissä.

Lissabonin sopimus ja YUTP

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka luotiin vuonna 1993 voimaan tulleella Maastrichtin sopimuksella. 1990-luvun loppupuolelta lähtien YUTP on ollut yksi nopeimmin kehittyneistä EU:n toimialoista. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa Länsi-Balkanin tapahtumat 1990-luvulla ja varautuminen uusiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismiin ja merirosvoukseen 2000-luvulla.

Vuoden 2009 lopulla voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella pyrittiin vahvistamaan EU:n kansainvälistä asemaa. Sopimuksella ajanmukaistettiin EU:n toimielimiä ja parannettiin unionin työskentelymenetelmiä. Sopimuksen myötä EU pystyy toimimaan YUTP:n alalla entistä tehokkaammin ja johdonmukaisemmin sekä antamaan selkeämmän viestin ulkosuhteissaan.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoon sovelletaan myös Lissabonin sopimuksen aikakaudella erityisiä sääntöjä ja menettelyjä. Päätöksenteossa noudatetaan edelleen pääasiassa yksimielisyyden periaatetta, jolloin jäsenmaiden rooli korostuu enemmän kuin monissa muissa EU:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Säädöstyyppien osalta Lissabonin sopimus korvasi entiset välineet, kuten yhteiset strategiat, yhteiset kannat ja yhteiset toimet, Eurooppa-neuvoston tai Euroopan unionin neuvoston päätöksillä.

Lissabonin sopimuksen myötä luotiin unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan virka ja perustettiin EU:n ulkosuhdehallinto, joka aloitti toimintansa tammikuussa 2011.

Korkea edustaja

Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, Ms Catherine Ashton, Bryssel 26.4.2010 (kuva: EUn neuvoston kuvapalvelu)Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja,
Ms Catherine Ashton, Bryssel 26.4.2010 (kuva: EUn neuvoston kuvapalvelu)

Lissabonin sopimuksella luotu ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustajan, eli EU:n ”ulkoministerin”, virka yhdistää entiset ulkosuhdekomissaarin ja YUTP:n korkean edustajan tehtävät.

Korkea edustaja johtaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hän osallistuu ehdotuksillaan YUTP:n muotoiluun ja toteuttaa sitä neuvoston valtuuttamana.

Viisivuotisen korkean edustajan viran ensimmäiseksi haltijaksi valittiin marraskuussa 2009 Catherine Ashton. Korkean edustajan valitsee Eurooppa-neuvosto määräenemmistöllä yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa. Korkean edustajan alaisuudessa toimivat unionin edustustot sekä Euroopan ulkosuhdehallinto.

Lissabonin sopimuksessa määritellään, että korkea edustaja

  • toimii ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana ja on yksi komission varapuheenjohtajista (9 e artikla)
  • huolehtii unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta ja yhteensovittamisesta (9 e artikla)
  • huolehtii Eurooppa-neuvoston ja neuvoston tekemien päätösten täytäntöönpanosta (13 a artikla)
  • edustaa unionia yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvissa asioissa. Hän käy unionin puolesta poliittista vuoropuhelua kolmansien osapuolten kanssa ja esittää unionin kannan kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa. (13 a artikla).

Euroopan ulkosuhdehallinto

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH), eli EU:n ”ulkoministeriön”, perustamisesta päätettiin Lissabonin sopimuksessa. Ulkosuhdehallinnon tavoitteena on parantaa EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta sekä muodostaa EU:n ulkosuhteiden hoidolle pysyvä rakenne.

Merkittävä muutos käytännön tasolla ja jatkuvuuden parantamisen kannalta on se, että neuvoston ulkosuhdetyöryhmät, poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (COPS, PSC) ja ulkoasiainneuvosto (UAN) eivät enää ole neuvoston puolivuosittain vaihtuvan kiertävän puheenjohtajamaan vaan EUH:n vetämiä.

EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja johtaa ulkosuhdehallintoa, joka toimii korkean edustajan tukena ja auttaa korkeaa edustajaa unionin ulkosuhteiden koordinoinnissa.

Ulkosuhdehallinto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen kanssa. Se koostuu Brysselissä sijaitsevasta keskushallinnosta ja ympäri maailmaa toimivista edustustoista, joita on noin 130.

Suomi YUTP-päätöksenteossa

Lissabonin sopimus ei olennaisesti muuttanut EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa päätöksentekojärjestelmää. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perusperiaatteena on edelleen yksimielinen ja hallitustenvälinen päätöksenteko.

Jäsenvaltioiden hallitusten ja valtionpäämiesten kokous Eurooppa-neuvosto määrittää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yleiset periaatteet sekä EU:n strategiset edut ja tavoitteet. Eurooppa-neuvosto kokoontuu yleensä kahdesti kuudessa kuukaudessa Brysselissä. Suomesta Eurooppa-neuvoston kokouksiin osallistuu pääministeri.

Euroopan unionin neuvosto, tai ”ministerineuvosto”, muotoilee Eurooppa-neuvoston päätösten pohjalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset. Suomea neuvostossa edustavat hallituksen jäsenet. Neuvosto kokoontuu eri kokoonpanoissa käsiteltävästä politiikan alasta riippuen.

Unionin ulkosuhdetoimintaan liittyviä asioita valmistelee ulkoasiainneuvosto (UAN), joka kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Siellä jäsenmaiden ulkoministerit tekevät varsinaiset YUTP-päätökset ja panevat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöön. Suomesta UAN:n kokouksiin osallistuu ulkoministeri tai kokouksen aiheesta riippuen kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä, kaupasta tai puolustuksesta vastaava ministeri. Ministereillä on myös epävirallisia kokouksia. Ulkoministerit tapaavat epävirallisessa Gymnich-kokouksessa yleensä kaksi kertaa vuodessa.

Euroopan unionin neuvoston päätöksentekoa valmistellaan jäsenvaltioiden edustajien kesken neuvoston työryhmissä sekä poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa (COPS, PSC), joka perustettiin Helsingin Eurooppa-neuvoston (1999) päätösten pohjalta. Suurlähettilästasolla kokoontuva COPS seuraa kansainvälistä tilannetta YUTP:n alalla, osallistuu politiikan määrittelemiseen antamalla lausuntoja neuvostolle sekä seuraa sovitun politiikan toteuttamista. Lisäksi COPS huolehtii yhdessä korkean edustajan kanssa kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta.

COPS-käsittelyn jälkeen, ennen neuvoston päätöksentekoa, asiat käsitellään vielä pysyvien edustajien komiteassa, Coreperissa, joka vastaa neuvoston päätöksenteon valmistelusta, eli ”viimeistelee” periaatteessa kaikki neuvostoon menevät asiat.
Suomi toimii aktiivisesti kaikissa näissä työryhmissä ja komiteoissa edistäen omia näkökantojaan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä.

YUTP-rahoitus

Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) toimet, joihin ei liity sotilaallisia tai puolustuksellisia ulottuvuuksia, rahoitetaan pääsääntöisesti unionin talousarvion YUTP-budjettikohdasta. YUTP-budjetista rahoitettavia toimia ovat muun muassa siviilikriisinhallintaoperaatiot, konfliktien ehkäisy ja ratkaiseminen, konfliktin jälkeinen vakauttaminen sekä rauhanprosessien ja turvallisuuskehityksen seuranta ja täytäntöönpano; asesulku ja aseistariisunta; sekä EU:n erityisedustajat.

EU:n sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot (ml. Athena-mekanismin kautta maksettavat ns. yhteiset kulut) sekä mahdolliset muut toimet, joilla on sotilaallisia tai puolustuksellisia ulottuvuuksia, rahoitetaan EU-budjetin ulkopuolelta jäsenmaiden kansallisista budjeteista.

Sanastoa

COPS, PSC = poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea

Demarshi (démarche) = virallinen yhteydenotto

EU = Euroopan unioni

EUH = Euroopan ulkosuhdehallinto

UAN = ulkoasiainneuvosto

YUTP = Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Takaisin ylös