Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Arabiemiraattien ulkopolitiikka on pragmaattista ja vähäeleistä ja maa pyrkii toimiviin suhteisiin kaikkiin suuntiin. Viimeisen parin vuoden aikana ulkopolitiikka on aktivoitunut. Näkyvimpiä ulkopoliittisia kantoja ovat Lähi-idän ongelmiin puuttuvat lausunnot, jotka yleensä tehdään yhdessä muiden arabimaiden kanssa. Ulkopolitiikan keskeisiä kysymyksiä ovat Persianlahden alueen vakaus ja turvallisuus sekä Palestiina.

 

Arabiemiraattien ulkopolitiikan pääpilarit ovat käytännössä yhteistyö Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) jäsenmaiden, muiden arabimaiden sekä tärkeimpien läntisten kumppaneiden Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan kanssa.

 

Yhdysvallat ja AEL sopivat puolustusta koskevan sopimuksen vuonna 1991 Persianlahden sodan jälkeen, mikä virallistettiin 1996. AEL pyrkii myös kehittämään armeijastaan teknologisesti yhteensopivan USA:n joukkojen kanssa. Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla on useiden Arabiemiraateissa sijaitsevien lentokenttien ja satamien käyttöoikeus, ja maassa on toiminut Ranskan sotilastukikohta vuodesta 2009 alkaen. Lisäksi AEL on tehnyt useita kahdenvälisiä puolustusyhteistyösopimuksia länsimaiden kanssa.

 

Yhdysvalloilla on AEL:n kanssa satoja yhteistyöohjelmia muun muassa koulutus- ja kulttuurialoilla. Yhdysvaltojen kauppa on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mihin yhtenä syynä on maan yritysten vahvuus öljy/kaasu- ja rakennussektoreilla. Maat sopivat vuonna 2004 kauppaa ja investointeja koskevan sopimuksen ja neuvottelevat vapaakauppasopimuksesta.

 

Pääosa EU-maista on jollain tavoin läsnä AEL:ssa. Pääkaupunki Abu Dhabissa on 17 EU-suurlähetystöä:

• Suomi
• Ruotsi
• Iso-Britannia
• Irlanti
• Alankomaat
• Belgia
• Saksa
• Ranska
• Espanja
• Italia
• Kreikka
• Kypros
• Itävalta
• Unkari
• Puola
• Romania
• Tšekki

 

Viimeisimpinä näistä lähetystönsä ovat avanneet Kypros ja Irlanti. Tanska avaa uudelleen suurlähetystönsä 2010. Dubaissa on lisäksi Tanskalla pääkonsuli ja usealla muulla EU-maalla (muun muassa Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska, Espanja, Romania) konsulaatit.

 

EU-maat ovat yhdessä AEL:n suurin kauppakumppani. EU-maat ovat tosin esiintyneet pääsääntöisesti kahdenvälisesti ja varjelleet tarkoin yritystensä kaupallisia kilpailuasemia. Lisäksi EU:n unioni-imago on ollut maassa vähemmän selvä, ja nähtäväksi jää miten uusi ulkopoliittinen rakenne ja toiminta vahvistavat imagoa. Suuri osa EU:n ja AEL:n suhteista hoidetaan käytännössä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välillä.

 

EU:n tärkeimpänä tavoitteena Persianlahden alueella on ollut vapaakauppa-alueen perustaminen  GCC:n kuuden jäsenmaan kanssa; vapaakauppasopimuksen on katsottu helpottavan myös muuta yhteistyötä. Sopimusneuvottelut ovat kuitenkin jatkuneet jo yli 20 vuotta, eikä lopputulokseen ole päästy.

 

AEL:n suhteet Venäjään ja Aasian sekä Afrikan maihin ovat ongelmattomat.

 

Kiinnostava ulkopoliittinen kysymys on suhde Iraniin ja sen ydinohjelmaan. Persianlahden arabimaat haluavat vahvistaa alueen vakautta ja turvallisuutta ja haluavat että Iranin politiikka tähtää samaan. 

 

Iranin kanssa AEL:lla on kolmea Hormuzin salmen saarta koskeva rajaongelma, jota ei ole saatu ratkaistuksi. Iran miehittää Persianlahdella sijaitsevia Abu Musan ja Tunbin saaria, joiden yleisesti katsotaan kuuluvan Arabiemiraateille. AEL suhtautuu kiistaan matalalla profiililla ja on toivonut asian selvittämistä kahdenkeskisesti tai ratkaisemista esimerkiksi Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa, mihin myös EU on antanut tukensa. Iran ei ole kuitenkaan suostunut vaatimuksiin kiistan ratkaisemiseksi. Lisäksi suhteita heikentävät maiden erilaiset näkemykset Irakin tilanteesta sekä AEL:n läheinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Samanaikaisesti AEL näkee Iranissa suuret markkinat yrityksilleen.

Alueellinen yhteistyö

Persianlahden yhteistyöneuvosto

Persianlahden yhteistyöneuvosto Cooperation Council of the Arab States of the Gulf, tai lyhyemmältä nimeltään Gulf Cooperation Council  (GCC), on vuonna 1981 perustettu Persianlahden arabimaiden Arabiemiraattien, Bahrainin, Kuwaitin, Omanin, Qatarin ja Saudi-Arabian yhteistyöelin.

 

Neuvoston toiminnan painopiste on taloussektorilla. GCC:n yhteismarkkina-alue astui voimaan vuoden 2008 alussa, poistaen muun muassa sijoitus- ja palvelualan rajoitteita. Sopimuksen käytännön toimeenpano vienee aikansa. Vuonna 2003 voimaan astunutta GCC:n tulliunionia ei ole vielä toteutettu kaikilta osiltaan, ja myös yhteisvaluutan käyttöönotto viivästyy alkuperäisestä aikataulustaan (vuoteen 2010 mennessä), joidenkin arvioiden mukaan useita vuosia. Omanin ja etenkin Arabiemiraattien, alueen toiseksi suurimman talouden, päätös jäädä rahaliiton ulkopuolelle oli sille huomattava takaisku.

 

EU ja GCC-maiden välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna 1988. GCC on EU-maiden viidenneksi suurin vientialue ja EU puolestaan GCC:n tärkein kauppakumppani. EU:n suora tavaravienti GCC-maihin koostuu pääosin koneista ja kuljetuskalustosta, ja tuonti puolestaan on valtaosin öljyä. GCC-maista tärkeimpiä EU:n kauppakumppaneita ovat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit, kun taas EU-maista GCC-maiden kanssa eniten kauppaa oli Saksalla, Iso-Britannialla ja Ranskalla.

 

Lähde: European Comission – Trade Statistics

Puolustuspolitiikka

 

Kehityspolitiikka

AEL on antanut huomattavia määriä kehitysapua lähinnä islamilaisille maille. Vuonna 2009 maa on oman ilmoituksensa mukaan antanut erimuotoista apua 2,43 miljardin dollarin arvosta, mikä on lähemmäs prosentti BKT:stä ja nostaisi maan suurimmaksi antajaksi mikäli kaikki apu laskettaisiin osaksi virallista kehitysapua. Virallisten kriteerien mukaisen kehitysavun määrä julkaistaan ensimmäistä kertaa vuoden 2010 lopussa. Suomella ja AEL:lla ei ole kehitysyhteistyösuhteita.

Ihmisoikeudet

YK:n ihmisoikeusneuvosto arvioi maan ihmisoikeustilanteen vuonna 2008. Arvioinnissa nostettiin esiin muun muassa vierastyöläisten kohtelu, lehdistön vapaus, naisten ja lasten asema sekä tasa-arvo.

 

Emiraateissa suorittava työ ja palvelusektori perustuu edulliselle siirtotyövoimalle. Suureen siirtotyöläisten määrään kietoutuu suuri osa ihmisoikeusongelmista. Kansainvälistäkin huomiota osakseen saaneiden rakennustyöläisten asemaan on tullut parannuksia kuluneiden vuosien aikana. Siirtotyöläisistä heikoimmissa asemissa ovat kotiapulaiset, jotka ovat työnantajaperheestään kaikkein riippuvaisempia.

 

Yhteistyötä Emiraattien ja siirtotyövoimaa lähettävien maiden kesken on ruvettu harjoittamaan tavoitteena muun muassa luoda toimivaa säännöstöä työvoimanvälitysfirmoille. Samoin eri maat ovat asettaneet minimipalkkaehtoja, alaikärajoja ja kurssittautumisvaatimuksia kotiapulaisiksi tuleville kansalaisilleen.

 

Ihmiskaupan ehkäiseminen on yksi UAE:n prioriteetteja.

 

Länsimaisen tapaista kansalaisjärjestökenttää maassa ei ole, olemassa olevat kansalaisjärjestöt ovat Punainen Puolikuun ja Emiraattien Ympäristöjärjestön tapaisia puolijulkisia toimijoita. Ammattiyhdistysliikettä ei ole. Lehdistö harjoittaa itsesensuuria. Naisten asema on maassa vahvempi kuin monissa muissa alueen valtioissa.