Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Kysymyksiä ja vastauksia kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä

Mitä on kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö?

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen johdonmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspolitiikalla tarkoitetaan toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Näitä ovat esimerkiksi turvallisuus-, kauppa-, maatalous-, ympäristö- tai siirtolaispolitiikka.

Suomen kehityspolitiikan pohjana ovat YK:n vuosituhatjulistuksesta johdetut vuosituhattavoitteet, jotka tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Kehityspoliittisen toiminnan tuloksellisuutta, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta muiden politiikkalohkojen kanssa pyritään parantamaan jatkuvasti.

Kehitysyhteistyö on yksi kehityspolitiikan työkaluista, ja se pitää sisällään rahoituksen kanavoimista ja konkreettisten toimien - kuten hankkeiden ja ohjelmien - suunnittelua ja toteutusta kumppanimaidemme ja muiden alan toimijoiden kanssa.

Miksi kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä tehdään?

Maailmassa on menossa vaurauden ja vallan uusjako. Osa maailman maista on taantunut moniongelmaisiksi, niin sanotuiksi hauraiksi valtioiksi. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat monille maailman ihmisille arkipäivää. Tähän voimme puuttua kehityspolitiikalla ja -yhteistyöllä. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen ohella Suomi tukee kehitysmaita pitkällä tähtäimellä pääsemään irti apuriippuvuudesta vahvistamalla näiden omia voimavaroja.

Globaalien kriisien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat rankimmin erityisesti köyhimpiin maihin ja näiden haavoittuvimpiin kansalaisiin. Joka vuosi kymmenen miljoonaa alle viisivuotiasta lasta menehtyy sairauksiin, jotka olisi helppo ehkäistä tai parantaa.

Tukemalla köyhimpien maiden kehitystä ja ihmisarvoista elämää voidaan kestävällä tavalla estää konflikteja ja siten tukea maailman vakautta ja rauhaa, eli lisätä Suomen turvallisuutta. Monien ulkopoliittisten konfliktien takana on kilpailu resursseista sekä syrjäytyneiden ja mahdollisuuksia vailla olevien ihmisten kamppailusta perustarpeiden ja oikeuksien puolesta. Tukemalla kehitystä ihmisten kotimaissa voimme estää myös levottomuudesta johtuvat ja levottomuutta aiheuttavat muuttoliikkeet.

Kehitys kolmansissa maissa luo mahdollisuuksia kansainväliselle kaupalle ja myös suomalaisen elinkeinoelämän mahdollisuuksille ulottaa toimintansa kasvaville markkinoille Euroopan ja muiden perinteisten markkina-alueiden kysynnän hidastuttua. Tämä on yhdenmukaista ulkopoliittisten tavoitteidemme kanssa.

Keskinäisriippuvuuden maailmassa kehitysyhteistyö on samalla myös Suomen etu. Siinä on kysymys myös Suomen uskottavuudesta vauraana globaalina toimijana. Myös meitä autettiin silloin, kun omat voimavaramme eivät siihen riittäneet, ja ihmisten hätä oli suuri.

Miten kehitysyhteistyötä toteutetaan?

Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa valtioneuvoston helmikuussa 2012 hyväksymä kehityspoliittinen toimenpideohjelma.

Suomen kehityspolitiikkaa suunnittelee, valmistelee ja toteuttaa ulkoministeriö tiiviissä yhteistyössä muiden ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän ja koko suomalaisen yhteiskunnan kanssa.

Suomi edistää kehityspoliittisia tavoitteitaan sekä rahoituksella että poliittisella vaikuttamisella. Työtä tehdään kahdenvälisesti ja monenkeskisesti. Toteuttajina voi olla esimerkiksi valtiollisia toimijoita, kansainvälisiä tai kansallisia kansalaisjärjestöjä tai yksityisiä yrityksiä. Eri apumuodot täydentävät toisiaan ja niiden kautta Suomen apu ulottuu lähes kaikkialle maailmaan.

Kahdenvälinen kehitysyhteistyö on Suomen ja kehitysmaan hallitusten välistä yhteistyötä. Se perustuu kumppanimaiden omiin kehityssuunnitelmiin ja maiden kanssa käytävään vuoropuheluun.

Alueellisessa yhteistyössä lähestymistavat voivat olla erilaisia eri maantieteellisillä alueilla. Alueelliset ohjelmat poikkeavat maakohtaisesta yhteistyöstä siten, että niillä pyritään tukemaan alueellista yhdentymistä ja tukemaan rajat ylittävien ongelmien ratkaisua.

Monenkeskinen yhteistyö kanavoidaan YK-järjestöjen ja kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kautta. Noin neljännes Suomen kehitysyhteistyövaroista menee monenkeskiseen apuun.

Euroopan unioni on yhdessä sen jäsenmaiden kanssa maailman suurin kehitysavun antaja, rahoittaen yli puolet maailman kehitysavusta. EU:n kautta Suomi voi vaikuttaa sellaisillakin alueilla, joille sen resurssit eivät muuten riitä. Kehitysyhteistyörahoistamme noin viidennes menee perille EU:n kautta. Yhteistyökumppaneina on yhteensä yli 160 maata, aluetta tai järjestöä eri puolilla maailmaa. Valtaosa annetaan lahja-apuna. Lisäksi EU on monien kehitysmaiden tärkein kauppakumppani.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö täydentää julkista kehitysyhteistyötä. Sitä kanavoidaan suomalaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen, säätiöiden ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden kautta. Yhä tärkeämpi osa kansalaisjärjestöjen työtä on kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Sitä voidaan tukea myös suoraan edustustojen paikallisen yhteistyön määrärahalla.

Yksityisen sektorin yhteistyö on tärkeä osa Suomen toimintaa, sillä yksityisen sektorin rooli kehityksessä on kasvanut viime vuosina. Suomen valtion omistama kehitysrahoituslaitos Finnfund ja kehitysmaiden sekä suomalaisten yritysten yhteistyötä tukeva Finnpartnership-ohjelma ovat tämän työn välineitä.

Humanitaarista apua annetaan ihmishenkien pelastamiseksi ja ihmisten hädän lievittämiseksi kriisin aikana. Apu pohjaa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen ja YK:n vahvistamiin toimintaperiaatteisiin: se on tasapuolista, puolueetonta ja riippumatonta.

Mitä on budjettituki?

Suomi antaa joillekin kumppanimailleen budjettitukea maaohjelmien tavoitteiden toteuttamiseksi. Budjettituki kohdistuu suoraan kumppanimaan valtion budjettiin ja mahdollistaa varojen käytön maan köyhyydenvähentämisohjelman keskeisiin tavoitteisiin. Yleisen budjettituen lisäksi Suomi antaa korvamerkittynä sektoribudjettitukea, joka tulee käyttää tietyn toimialan kuten opetussektorin toimintaan.

Budjettituki perustuu kumppanimaan ja avunantajien sopimukseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, ihmisoikeuksia, eriarvoisuuden vähentämistä ja demokraattisia arvoja. Vahvempi, avoimempi ja läpinäkyvämpi hallinto sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen kannustavat kumppanimaita budjettituen käyttöön.

Budjettituen vaikutuksia mitataan vuosittain ja tuloksista käydään vuoropuhelua kohdemaan ja avunantajayhteisön kesken. Toiminnan laadun ja riskien arviointia tehdään ennen hankkeiden ja ohjelmien toteutusta niiden suunnitteluprosesseissa.

Meneekö apu todella perille? Miten varoja valvotaan?

Valtaosa kehitysyhteistyövaroista menee perille. Väärinkäytökset ovat harvinaisia.
Avun perillemenon varmistamiseksi määrärahojen käyttöä ja toiminnan laatua valvotaan monella tavalla: ministeriön sisäisesti, ulkopuolisin voimin sekä yhteistyössä muiden avunantajien kanssa.

Säännöllisen hankehallintoon liittyvän seurannan lisäksi on ulkopuolista ja itsenäistä varainkäytön ja tuloksellisuuden evaluointia ja tarkastusta. Näitä tehtäviä hoitaa ulkoministeriössä sisäisen tarkastuksen yksikkö STY sekä kehitysyhteistyön evaluointiin keskittyvä erillinen yksikkö EVA-11.

UM:n sisäisen tarkastuksen yksikkö tarkastaa varojen käyttöä sekä ulkopuolinen tilintarkastusfirma (KPMG) tarkastaa vuosittaisen tarkastussuunnitelman mukaan hankkeita ja ohjelmia.

Valvontaa tehdään sekä ennakoivasti että jälkikäteen. Kaikkiin havaittuihin väärinkäytöksiin puututaan. Suomi tekee pitkäjänteistä ja laajaa yhteistyötä vain maiden kanssa, jotka ovat osoittaneet selkeää kehitystahtoa.

Kehitysyhteistyössä toimitaan usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Avun sataprosenttinen perillemeno edellyttäisi kuitenkin apua vastaanottavalta maalta kehittyneitä yhteiskuntarakenteita ja toimivaa demokratiaa. Sellaisia köyhimmissä maissa ei usein ole ja juuri niiden kehittämiseksi kehitysyhteistyötä myös tehdään.

Kumppanimaassa varoja valvovat parlamentti ja tilintarkastuselimet sekä kansalaisyhteiskunta.

Suomi tukee kumppanimaidensa valvonnan parantamista erillishankkein, muun muassa kansallisten valtiontilitarkastusyksiköiden vahvistamista INTOSAI-organisaation kautta.

Mitä väärinkäytöstapauksissa tehdään?

Väärinkäytös ei aina merkitse sitä, että kehitysyhteistyörahaa on mennyt jonkun omaan taskuun.

Syitä väärinkäytöksille on useita. Kehitysyhteistyötä tehdään usein vaikeissa olosuhteissa, joissa esimerkiksi koulutetun työvoiman saatavuus ja korruptio ovat todellisia ongelmia. Hyvän hallinnon aakkosia vasta opetellaan monessa paikassa ja hallinto voi konflikteista tai muista seikoista johtuen olla haurasta.

Äärimmäinen köyhyys on monen ongelman taustalla. Tämän johdosta on tärkeää sisällyttää jokaiseen ohjelmaan ja hankkeeseen tuki paikallisen kehitysmaan oman hallinnon kehittämiselle ja oman osaamisen vahvistamiselle.

Kehitysyhteistyön luonteeseen tietysti kuuluu tietynlaisen riskin olemassaolon hyväksyminen – jos kaikki asiat kumppanimaissamme olisivat kunnossa, apua ei tarvittaisi.

Silti jokainen väärinkäytös on liikaa. Ulkoasiainministeriö suhtautuu erittäin vakavasti väärinkäytösten selvittämiseen. Kaikki väärinkäytösepäilykset tutkitaan.

Tutkinnan ensimmäisenä tavoitteena on varojen saanti takaisin. Uudet maksatukset jäädytetään. Väärinkäytökset kirjataan ja niistä tiedotetaan myös Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV).

Jos ei ole kysymys rikollisesta toiminnasta, ollaan yhteydessä suoraan väärinkäyttäjään ja yleensä tilanne saadaan korjattua ja rahat palautettua.

Kun on syytä epäillä rikosta, ulkoministeriö tekee poliisiviranomaisille ilmoituksen ja pyytää tutkimaan asiaa. Väärinkäytökset saattavat johtaa myös oikeustoimiin.

Kyse on sekä prosentuaalisesti että rahamääräisesti pienistä summista ottaen huomioon koko kehitysyhteistyötoiminnan volyymin sekä kattavan toiminnan hyvin erilaisissa maissa.

Mitä Suomen rahoilla saadaan aikaan?

Suomi toimii osana avunantajayhteisöä. Kehitysyhteistyön tulokset ja vaikutukset ovat aivan keskeisiä kysymyksiä yhteistyökohteita suunniteltaessa. Kehitysyhteistyön onnistumista tulee arvioida aina sen mukaan, miten sillä saadaan parannettua kehitysmaiden ihmisten elinolosuhteita. Parhaita tuloksia saadaan aikaan, kun toimitaan kehitysmaan omien kehityssuunnitelmien mukaisesti, kehitysmaan omaa kapasiteettia vahvistaen ja sen väestön selkeällä tuella (=omistajuus).

Kehitys merkitsee kestävää ja myönteistä muutosta sekä valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä ihmisten elämässä. Se ilmenee muun muassa luku- ja kirjoitustaidon, terveyden, koulutuksen, työllisyyden ja turvallisuuden parantumisena. Kehitys antaa ihmisille paremmat valmiudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä.

Kehitysyhteistyövarojen jakautuminen sektoreittainSuomen tuen jakautuminen sektoreittain. Vuonna 2012 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön yhteensä 1026,7 miljoonaa euroa.

Suomen tuen jakautumista eri toimialoille seurataan ministeriössä. Kehitysyhteistyövaroja suunnattiin vuonna 2012 humanitaariseen apuun, hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, terveys- ja väestöpolitiikkaan, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin, maa-, metsä- ja kalatalouteen, teollisuuteen sekä vesi- ja sanitaatiopalveluihin. Multisektori sisältää monia aihealueita, kuten ilmastoon liittyvän rahoituksen. Sektoreittain erittelemätön kattaa tukikohteet, joiden toimialaa ei voida määritellä.  Ulkoministeriö raportoi kehitysyhteistyövarojen käytöstä vuosittain eduskunnalle.

Mitä merkitystä 0,7 prosentin saavuttamisella on?

Suomi on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahojaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2015 mennessä. 

  
Kehitysyhteistyövarat 1988-2012Suomen kehitysyhteistyön toteutuneet maksatukset ovat kasvaneet 1980-luvun lopun 430 miljoonasta eurosta yli miljardiin euroon (vuonna 2012 1026,7 milj. euroa). Kehitysavun osuus bruttokansantulosta puolestaan on kohonnut 1990-luvun puolenvälin 0,3 prosentista 0,53 prosenttiin.

Vuonna 2012 Suomen kehitysyhteistyörahoituksen osuus oli 1026,7 miljoonaa euroa, mikä on 0,53 prosenttia BKTL:stä.

Suomi sitoutui YK:n kehitysstrategian mukaiseen 0,7-tavoitteeseen jo 1970-luvun alussa. Tämän lisäksi Suomi on sitoutunut tavoitteeseen myös osana EU:n yhteistä tavoitetta. Eurooppa-neuvostossa vuonna 2005 sovittu minimitavoite vuodelle 2010 oli EU:n vanhoille jäsenmaille 0,51 prosenttia BKTL:stä. Suomi saavutti tämän tavoitteen.

Kehitysyhteistyömäärärahat vuosina 2007-2017  miljoonina euroina ja prosentteina BKTL:stäKehitysyhteistyömäärärahat vuosina 2007–2017 miljoonina euroina ja prosentteina BKTL:stä. *Muu kehitysyhteistyö perustuu arvioon varsinaisen kehitysyhteistyön ulkopuolisista valtion menoeristä, jotka lasketaan kehitysyhteistyöksi (mm. hallintomenot, EU:n budjetin kehitysapu, pakolaismenot, siviilikriisinhallinta). **Talousarviossa tehty arvio ilmastorahoitukseksi vuodelle 2012 on 68 milj. euroa ja vuodelle 2013 64 milj. euroa, ja ko. osuudet sisältyvät taulukon lukuihin.

Jos Suomi ja kaikki muutkin tavoitteeseen sitoutuneet maat täyttävät lupauksensa, voidaan entistä paremmin saavuttaa YK:n kahdeksan vuosituhattavoitetta.

Sanansa pitämisellä on kansainvälisessä politiikassa aina myös ulkopoliittinen merkitys.

Nykyisessä taloustilanteessa on entistä tärkeämpää, että avunantajat pitävät kiinni kehitysyhteistyön rahoitussitoumuksistaan. Kehitysrahoituksella on myös suhdanteita tasaava rooli.

Eikö oman maan köyhiä pitäisi auttaa ensin?

Oman maan köyhiä on autettu ensin, ja heitä autetaan edelleen.

Runsas sata vuotta sitten Suomessa nähtiin laajamittaisesti nälkää. Vielä toisen maailmansodan jälkeen Suomi itse vastaanotti ulkomaista apua. Suomessa on edelleen köyhiä ihmisiä, joiden ahdinkoa ei pidä vähätellä.

On kuitenkin selvää, ettei Suomessa enää ole köyhyyttä, joka edes muistuttaisi äärimmäistä köyhyyttä tai ahdinkoa, josta köyhimpien kehitysmaiden kansalaisten enemmistö joka päivä kärsii.

Kehitysyhteistyölle on myös vahva suomalaisten tuki. Mittausten mukaan mielipiteet ovat enimmäkseen varsin yhdenmukaisesti kehitysyhteistyötä puoltavia iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta, koulutuksesta tai ammatista riippumatta.

Lähetä meille kysymyksesi

Etkö löytänyt näiltä sivuilta vastausta kysymykseesi? Käytä hyväksi global.finland.fi -sivuston tietopalvelua. Kehitysviestinnän informaatikko hakee sinulle vastauksen.

Takaisin ylös