Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Armenia

Historia

Armenian historiaan ovat vaikuttaneet vaikea geopoliittinen sijainti ja vieraat valloittajat.  Maan historian alku on kiistanalainen, mutta armenialaiset itse sijoittavat sen mielellään Urartun kuningaskuntaan, joka hallitsi nykyisen Armenian alueella 700 vuotta ennen ajan laskua. Armenialaiset painottavat, että nykyinen Armenian alue on vain osa laajemmasta tuhansia vuosia vanhasta armenialaisasutuksesta.

 

Kristinusko julistettiin valtionuskonnoksi vuonna 301, ensimmäisenä maailmassa, kuten armenialaiset korostavat. Persia ja Rooma jakoivat valtakunnan vuonna 387. Armeniaan luotiin omat aakkoset vuonna 405, mikä johti kansallisen identiteetin vahvistumiseen. Seuraavat merkittävät valloittajat olivat arabit, jotka toivat mukanaan uuden uskonnon, islamin. Turkkilaisten osmanien valtakunta hallitsi Armeniaa 1500-luvulta lähtien.

 

Armenialaiset nousivat kapinaan turkkilaisia miehittäjiä vastaan vuosina 1894-1895. Turkkilaiset kukistivat kapinan verisesti, jonka seurauksena menehtyi yli 300 000 armenialaista.

 

Noin miljoona armenialaista menehtyi myös ensimmäisen maailmansodan aikana tapahtuneiden väestön pakkosiirtojen yhteydessä. Lisäksi sadattuhannet joutuivat pakenemaan ulkomaille, erityisesti Venäjälle, Persiaan ja nykyisen Libanonin alueelle. Armenia yrittää saada kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan nämä tragediat kansanmurhiksi. Tapahtumista on muodostunut armenialaisen identiteetin ja historian kulmakiviä ja armenialaiset viettävät vuoden 1915 tapahtumien muistopäivää 24. huhtikuuta.

Armenian tasavalta perustettiin

Venäjän armenialaiset perustivat vuonna 1918 Armenian tasavallan, joka ehti olla itsenäinen tasavalta vain vuoteen 1921 saakka, jolloin Neuvostoliitto liitti Armenian osaksi Transkaukasian neuvostotasavaltaa. Vuonna 1936 Armenia sai neuvostotasavallan statuksen. Uuden Armenian neuvostotasavallan alueen ulkopuolelle jäi kuitenkin armenialaisten asuttamia alueita, joista merkittävin on Azerbaidzhaniin liitetty Vuoristo-Karabah.

 

Armenian teollisuutta ryhdyttiin kehittämään, mutta neuvostoaikaa leimasivat Stalinin ajan vaikeudet, armenialaisten mielestä väärä aluejako sen ja Azerbaidzhanin kesken sekä ympäristön saastuminen. Aktiivinen itsenäisyysliike alkoi Neuvostoliiton heikentyessä saamaan yhä enemmän kannatusta, jonka seurauksena nationalismi nosti päätään. Osaksi edellä mainitun seurauksena Armenian ja Azerbaidzhanin kiistat Vuoristo-Karabahista alkoivat eskaloitua jo ennen Neuvostoliiton hajoamista vuonna 1988.

Itsenäistyminen

Armenia itsenäistyi syksyllä 1991, jonka jälkeen kiista Vuoristo-Karabahista leimahti todellisiin liekkeihin ollen kiivaimmillaan vuosina 1992-1993. Vuonna 1994 maiden välille saatiin aikaan tulitauko.

 

Itse konflikti on kuitenkin lukuisista ratkaisuyrityksistä huolimatta edelleen sopimatta ja alueella on melko usein hajanaista laukausten vaihtoa. Vuoristo-Karabah ja osa muuta Azerbaidzhania on yhä edelleen armenialaisten miehittämä.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Ulkoasiainministeriö Kiertävä suurlähettiläs Etelä-Kaukasia

Päivitetty 15.10.2010

Takaisin ylös