Puheet, 14.3.2008
Ministeri Väyrysen puhe Exporting to Finland -oppaan julkaisutilaisuudessa
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen puheenvuoro Exporting to Finland -oppaan julkaisutilaisuudessa 14. maaliskuuta 2008 Helsingin Messukeskuksessa.
Muutosvarauksin
Arvoisat lehdistön edustajat,
Hyvät naiset ja herrat,
Minulla on kunnia olla julkistamassa uunituoretta tuontikauppaa käsittelevää opasta "Exporting to Finland: Advice to export companies in developing countries". Ennen varsinaista oppaan julkistamista haluan kuitenkin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kertoakseni kauppa- ja kehityspoliittisen ajattelumme uudistumisesta. Näillä uusilla linjauksilla voidaan entistä paremmin edistää kehitystavoitteita sekä Suomen ja sen kauppakumppaneiden välisiä taloudellisia suhteita molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.
Uuden kauppa- ja kehityspoliittisia tavoitteita yhdistävän ajattelun perustana on maailmantalouden yhä monimuotoisemmaksi tuleva kansainvälinen työnjako. Yritysten kansainvälistyessä ja tuotteiden muodostuessa yhä useammista lähteistä tulevista raaka-aineista ja komponenteista, on tullut ajankohtaiseksi arvioida vientiin ja tuontiin liittyvien tavoitteidemme sisältöä. On edelleen tärkeää, että menestymme tuotteidemme viennissä. Se kertoo siitä, että pystymme kilpailukykyisesti valmistamaan sellaisia tuotteita, joille on kysyntää maailmanmarkkinoilla. Tämän kilpailukyvyn edellytyksenä on kuitenkin relevanttien raaka-aineiden ja komponenttien mahdollisimman hyvä saatavuus. Tätä varten tarvitaan tuontikaupan esteiden purkamista.
Tuonnin avoimuudesta hyötyvät myös suomalaiset kuluttajat muun muassa kasvavien tuotevalikoimien sekä lisääntyvän kilpailun muodossa. Olen vakuuttunut siitä, että myös suomalaiset maahantuojat ja kauppiaat näkevät tuonnin sujuvuuden erittäin merkityksellisenä liiketoiminnassaan.
Kolikon toisella puolella ovat kehityspoliittiset tavoitteemme ja ennen kaikkea pyrkimyksemme parantaa kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen kauppaan. Meidän tulee pyrkiä varmistumaan siitä, että kehitysmaista peräisin olevat tuotteet eivät kohtaa tarpeettomia kaupanesteitä tullessaan Suomen tai muiden EU-maiden markkinoille ja että kehitysmaakumppaneillamme on riittävä tietotaito EU-yritysten ja -viranomaisten kanssa toimimisesta.
Kehitysmaatuotteiden tuonti Suomeen on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Kun tuonnin arvo vuonna 2005 oli 6,7 miljardia euroa, vuonna 2007 luku nousi 10,1 miljardiin euroon. Potentiaalia tuonnin kehittymiseen on edelleen nähtävissä.
Suomen Reilun kaupan edistämisyhdistys ja sen kansainvälinen yhteistyöverkosto on tehnyt arvokasta ja systemaattista työtä kehitysmaatuonnin nopean kasvun vahvistamiseksi. Suomalaisten tuojien ja kuluttajien mielenkiinto kehitysmaiden tuotteita kohtaan heijastelee suomalaisten myönteistä suhtautumista ylipäätään kehitysmaakysymyksiä ja kehitysyhteistyötä kohtaan. Yksi hyvä esimerkki tästä on kansalaisten laaja tuki kehitysyhteistyön määrärahojen nostamiselle niin, että vuoteen 2015 mennessä saavuttaisimme 0,7 % tavoitetason. Sitä ennen välietappina on vuosi 2010, jolloin pitäisi saavuttaa 2005 Eurooppa-neuvostossa hyväksytty 0,51 % taso. Tulen henkilökohtaisesti ponnistelemaan noiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Viime vuoden lopulla julkistettu hallituksen uusi kehityspoliittinen ohjelma pyrkii omalta osaltaan vahvistamaan kehitysmaiden kaupankäyntikyvyn edellytyksiä. Ohjelman tavoitteena on köyhyyden vähentäminen luonnontaloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.
Tähän liittyy kehitysmaiden kaupankäyntiedellytysten tukeminen kehitysyhteistyövaroin, kansainvälisesti Aid for Trade (AFT). AFT:ssä on kysymys kehitysmaissa toimivien yritysten ja tuottajien toimintaedellytysten tukemisesta ja siten myös kehitysmaiden vientiedellytysten parantamisesta. Pohjimmiltaan tavoitteena on valjastaa kaupan tuomat mahdollisuudet uusien työpaikkojen ja elinkeinojen luomiseen kehitysmaissa ja siten köyhyyden vähentämiseen.
Ulkoministeriössä valmistuu tämän kevään kuluessa Suomen oma konkreettisia kauppa ja kehitys - toimia koskeva suunnitelma, jonka tavoitteena on tukea yhteistyömaidemme köyhyyden vähentämiseen tähtääviä ohjelmia kaupan keinoin. Suomen ohjelmaa on laadittu läheisessä yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa. Suunnitteluun ovat osallistuneet teollisuuden ja kaupan samoin kuin useiden kansalaisjärjestöjen edustajat. Tärkeää on, että jo suunnitteluvaiheen työskentelyssä yhteistyömaidemme näkemykset otetaan huomioon.
Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa myös Finnfundin hallinnoiman Finnpartnership-liikekumppanuusohjelman merkitys. Finnpartnership saattaa yhteen Suomen ja kehitysmaiden kaupallisia toimijoita ja sen kautta voidaan edistää muun muassa tuontia kehitysmaista Suomeen. Finnpartnershipin kautta suomalaiset toimijat eli yritykset ja liiketoimintaa harjoittavat yhdistykset ja tutkimuslaitokset, voivat saada tukea pitkäaikaisten kumppanuushankkeiden aloittamiseen ja kehittämiseen kehitysmaatoimijoiden kanssa kehitysmaissa.
Kehitysmaiden vientikapasiteetin vahvistaminen ei vielä yksinään riitä. Sen lisäksi kehitysmaiden yrityksillä täytyy olla myös pääsy markkinoilla. Meidän tulee pyrkiä varmistamaa, että kehitysmaista peräisin olevat tuotteet eivät kohtaa tarpeettomia kaupanesteitä tullessaan Suomen tai muiden EU-maiden markkinoille ja että kehitysmaakumppaneillamme on riittävä tietotaito EU-yritysten ja -viranomaisten kanssa toimimisesta.
Vastatakseen näihin haasteisiin ulkoasiainministeriö on yhteistyökumppaneineen valmistanut "Exporting to Finland" -nimisen oppaan, joka tarjoaa tietoa sellaisille kehitysmaiden yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita viemään tuotteitaan Suomeen ja muualle Eurooppaan.
Käsissänne on nyt uunituoreet ennakkokopiot kyseisestä julkaisusta, jota on tarkoitus jakaa laajalti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Se on hyvä esimerkki pienellä rahoituksella aikaansaadusta hankkeesta, jonka kerrannaisvaikutuksen voi arvioida olevan moninkertainen.
Opas on lähtenyt kehitysmaaviejien tarpeista, joiden mukaan yhtenä viennin merkittävänä esteenä on epätietoisuus tuotteiden ominaisuuksia, sen pakkaamista, kuljetusta ja vientiä koskevista muista säännöksistä ja vaatimuksista kohdemaassa. Toisaalta opas voi palvella myös maahantuojia.
Toivon, että tämä opas omalta osaltaan luo myönteisiä edellytyksiä erityisesti kehitysmaiden viennin edistämiselle Suomeen ja muihin EU-maihin. Luovutan tämän oppaan ensimmäisen version Etelä-Afrikan Tasavallan suurlähetystön edustajalle lähetystöneuvos Kasturie Maharajille.