Talouskasvu keskittyy kaupunkeihin ja on alueellisesti epätasapainoista. Jos taloudellista toimintaa ripotellaan hajanaisesti eri alueille, heikennetään sen vaikutusta. Kasvukeskukset vetävät hyvinvointiin myös kaukana niistä asuvat ihmiset, todetaan Maailmanpankin kehitysraportissa.
Maailmanpankin vuoden 2009 raportti julkistettiin Helsingissä perjantaina. Raportti käsittelee kehityksen alueellisia ulottuvuuksia ja tarkastelee taloudellisen toiminnan keskittymistä ja kaupungistumista.
"Maailmanpankin raportit nostavat esille Suomen kehityspolitiikalle tärkeitä teemoja. Esimerkiksi Suomen painottama aluepolitiikka auttaa hillitsemään kaupungistumisen luomia sosiaalisia jännitteitä", kehityspolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Marjatta Rasi totesi.
"Taloudellinen integraatio on tapa, jolla talouskasvun hyötyjä voidaan jakaa. Integraation on yhdistettävä toisiinsa kaupungit ja maaseutu sekä slummit ja kaupunkien hyvinvoivat osat. Integraatio on ulotettava myös maan sisällä kasvukeskuksista kasvusta jälkeen jääneisiin alueisiin", sanoi raportin esitellyt toimitusryhmän jäsen Indermit Gill Maailmanpankista. Hän piti EU:ta malliesimerkkinä siitä, mitä taloudellisella yhdentymisellä voidaan saada aikaan.
Raportin mukaan kaupunkien kasvu, ihmisten liikkuminen työn perässä ja tuotannon erikoistuminen ovat talouskasvun kivijalka. Selvimmin tämä ilmenee Pohjois-Amerikassa, Länsi-Euroopassa ja Koillis-Aasiassa. Kehitysraportti rohkaisee kaikkia kehitysmaita vastaaviin muutoksiin onnistuneen talouskehityksen turvaamiseksi.
"Ihmiset muuttavat kaupunkeihin päästääkseen osallisiksi niiden tuottamasta hyvinvoinnista. Talous kehittyy kaupungeissa, ja nostaakseen tulotasoaan ihmisen on asuttava talouskeskuksessa tai lähellä sitä. Taloudellinen vuorovaikutus kehittyneiden ja kehittymättömien alueiden välillä luo hyvinvointia. On rohkaistava muuttoliikettä maan köyhistä osista hyvinvoiville talousalueille, vaikka muutto ei aina ole helppoa esimeriksi kielen ja kulttuurierojen vuoksi. Maailman köyhimmät maat ja alueet sijaitsevat maantieteellisesti kaukana talouden kasvukeskuksista", Gill selvitti.
"Päättävätkö markkinat yksin talouskehityksen suunnan, vain onko myös aluepolitiikalla käyttöä", pohti raporttia kommentoinut professori Anthony Shorrocks WIDER -instituutista. Hän piti raportin aiheita erittäin tärkeinä, mutta nosti esille Afrikan tulevaisuuden. Hänestä suurta osaa raportin johtopäätöksistä ei voida soveltaa Afrikkaan.
"Hallitsematon kaupungistuminen ja liian isoiksi paisuvat kaupungit tuovat mukanaan myös kielteisiä asioita, muun muassa slummiutumisen. Kuinka kauan kaupungit voivat kasvaa, ja onko kasvulle rajoja? Olisi pohdittava, miten kaupunkien asukkaille käy, jos tapahtuu jotain, joka tekee kaupungeista erittäin huonoja ja epäsuosittuja paikkoja elää. Kun ihmiset voivat itse valita asuinpaikkansa, he haluavat usein asua kaukana talouden kasvukeskuksista, vaikka saisivat näin alhaisemmat tulot ja heikommat palvelut", Shorrocks totesi.
"Aluepolitiikkaa tarvitaan ja kaupunkisuunnittelu on erityisen tärkeää isoissa kaupungeissa. Kaupungit kasvavat kuitenkin kaikkein nopeimmin köyhimmissä maissa, joissa kaupunkisuunnittelua ei juuri ole.Kaupunkisuunnittelun lisäksi tarvitaan kaupungistumisen strategia, jossa otetaan huomioon myös maaseudun tarpeet, esimerkiksi tuottavan maatalouden merkitys kehitykselle", Indermit Gill sanoi.
Hänestä Afrikkaa olisi rohkaistava EU-maiden kaltaiseen taloudelliseen integraatioon, esimerkiksi Norsunluurannikon ja Burkina Fason kaltaiset naapurimaat hyötyisivät tästä.
"Myös Afrikka voi oppia muiden maiden esimerkistä. Afrikan maat ovat hyvin erilaisia, ja Afrikassakin jo puolet väestöstä elää kaupungeissa. Talouskasvu keskittyy myös Afrikassa kaupunkeihin. Hyvinvointi ei etsi ihmisiä, vaan ihmisten pitää itse lähteä etsimään sitä. Slummeissa voi nähdä myös mahdollisuuksia, sillä sinne muuttaneet ihmiset ovat pyrkineet lähemmäs taloudellista hyvinvointia."
Gilin mukaan vain varakkaan maan hyvinvoivalla asukkaalla on mahdollisuus valita asuinpaikkansa ja kieltäytyä esimerkiksi lentämisestä sen ilmastovaikutusten vuoksi. "Intialainen tai afrikkalainen hyppäisi välittömästi koneeseen, jos hänelle tarjottaisiin pääsyä parempaan elämään", Gill arvioi.
Outi Einola-Head
