Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Puheet, 2.4.2009

Ulkoministeri Stubbin puhe Atlantti-Seurassa

Ulkoministeri Alexander Stubbin puheenvuoro Suomen Atlantti-Seurassa
Vanha Ylioppilastalo
2. huhtikuuta 2009

Muutosvarauksin

Hyvät ystävät,

Nato täyttää ylihuomenna 60 vuotta. Puolustusliiton merkitystä ja tulevaisuutta on hyvä arvioida sen tullessa kypsään ikään. Iästään huolimatta kuitenkin juuri Nato on kyennyt, yhtenä harvoista kansainvälisistä järjestöistä, uusiutumaan ja vastaamaan ajan haasteisiin. Meidänkään ei pidä vilkuilla taakse, vaan katsoa eteenpäin. Sillä olen varma, ettei 63 vuoden - tai edes 65 - eläkeikä koske Natoa.

Hahmottelen ensin hieman Naton laajempaa kehityskaarta ja lähiajan näkymiä tulevan Strasbourg-Kehlin huippukokouksen varjossa. Sen jälkeen seuraa varsinainen ruisleipäosuus eli esitän kymmenen faktaa Natosta. Niistä voi toki olla eri mieltä. Eräs uutuus tähän puheeseen sisältyy: minulla ei ole kolmea pointtia!

* * *

Yksi kolmiokaava on kuitenkin paikallaan. 60-vuotiasta Natoa voi nimittäin onnitella onnistumisesta kolmessa suuressa tehtävässä. Ensinnäkin se kävi ensimmäiset 40 vuottaan kylmää sotaa, jonka se lopulta voitti ampumatta laukaustakaan. Ilman Naton ja Yhdysvaltain antamaa sotilaallista selkänojaa Länsi-Euroopan nousu ja EU-integraatio eli pysyvä rauha olisivat jääneet saavuttamatta. Natolla onkin ollut perinpohjainen ja myönteinen vaikutus Euroopan kehitykseen.

Toiseksi puolustusliitolla oli keskeinen rooli kylmän sodan jälkiseurausten hoidossa. Viidennellä vuosikymmenellään Nato keskittyi eurooppalaiseen kriisinhallintaan Bosniassa ja Kosovossa. Balkanin tulipalon sammuttaminen oli välttämätöntä Euroopan vakauden turvaamiseksi. Jälkisammutustyöt ovat yhä käynnissä Kosovossa, mutta kokonaisuutena ottaen Balkanin suunta on jo kohti Euroopan unionia.

Kolmanneksi Nato loi edellytyksiä kylmän sodan jälkeiselle Euroopan eheytymiselle. Keinona oli laajentuminen vuosina 1999 ja 2004. Se poisti - yhdessä EU:n kanssa - kylmän sodan synnyttämiä jakolinjoja Euroopassa. Sotilaallinen integraatio lisäsi vakautta, mikä loi tukevaa pohjaa myös taloudelliselle ja poliittiselle yhdentymiselle. Suomen kannalta erityisesti Baltian maiden Nato- ja EU-integraatio on ollut tärkeää. Natolla on tätä kautta ollut Pohjois-Eurooppaa vakauttava merkitys, mikä tänään on selvästi nähtävissä. Me tunnemme kyllä Viron, Latvian ja Liettuan historian. Ja on syytäkin. Mutta vielä tärkeämpää on katsoa tulevaisuuteen näiden itämerellisten EU-kumppaniemme kanssa.

Huomenna käynnistyvään Strasbourg-Kehlin huippukokoukseen Nato käy perustellusti juhlamielellä. Ranska palaa liittokunnan sotilasrakenteisiin. Presidentti Obama tekee ensiesiintymisensä Natossa. Kaksi uutta jäsentä, Kroatia ja Albania, tulevat mukaan. Todennäköisesti Natolle valitaan myös uusi pääsihteeri.

Huoleton ei tunnelma kuitenkaan ole. Syynä on Afganistan, jonka myötä Nato on omaksunut maailmanlaajuisen turvallisuustoimijan roolin. Afganistan on koko kansainvälisen yhteisön keskeinen haaste, jonka vakautusoperaatiosta Nato kantaa vastuun. Pidemmällä tähtäimellä Afganistanin operaation mittasuhteet ja koetut vaikeudet kuitenkin pakottavat Natoa harkitsemaan, miten laajaksi sen globaalirooli voi kehittyä. On selvää, että samalla myös jatkuva perustehtävä eli jäsenmaiden turvallisuuden takaaminen on hoidettava hyvin. Huippukokous käynnistää Naton strategian uudistustyön. Sen kautta liittokunta hakee jälleen tasapainoa vanhojen velvoitteiden ja uusien haasteiden välillä. Nato on muuttanut maailmaa ja muuttunut samalla itse. Tämä on ollut sen vahvuus ja on todennäköisesti vastakin.

* * *

Suomessa on jo vuosien ajan käyty keskustelua Natosta ja jäsenyyden hakemisesta. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on valtiojohdon toistaiseksi painavin puheenvuoro debatissa. Selonteossa todetaan, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Siksi Suomella on jatkossakin vahvoja perusteita harkita jäsenyyttä. Samalla on kuitenkin tosiasia, ettei tämä hallitus tule päättämään jäsenyyshakemuksesta, sillä tarvittavia poliittisia edellytyksiä ei toistaiseksi ole.

Emme ole jäniksen selässä päätöksenteon kanssa. Elämme olemassaolevien linjausten puitteissa. Mutta Naton kehityksen seuraaminen ja sen merkityksen jatkuva hahmottaminen omalta kannaltamme kuuluu politiikkamme perustehtäviin. Eikä näitä arvioita tehdä suljetuissa kammioissa, vaan avoimen keskustelun kautta. Nato ei ole salatiedettä, kuten ei muukaan ulkopolitiikka. Siksi heitän pöytään kymmenen omaa Nato-faktaa.

Fakta 1: Natosta on sotilaallista hyötyä sen jäsenmaille. Muutoin Nato ei olisi syntynyt eikä kestänyt. Puolustautuminen yksin on yksinkertaisesti eri asia kuin osana 28 maan liittokuntaa. Yksikään ongelmien aiheuttaja ei voisi jättää huomioimatta tätä asetelmaa. Väite, jonka mukaan Nato-jäsenyydestä ei olisi sen kummempaa sotilaallista hyötyä Suomelle on väärä.

Fakta 2: Naton turvatakuut ovat todelliset. Puolustusliitolla on nyt 60 vuoden näyttö toimimisesta ennalta ehkäisevänä pelotteena. Tämä ei olisi onnistunut, elleivät turvatakuut olisi muodostaneet estettä, jonka vahvuutta kukaan ei toistaiseksi ole rohjennut kokeilla. Jäsenilleen Nato ei ole ollut pelkästään palovakuutus, vaan nimenomaan turvallisuuden rakennustapa, jonka ansiosta tulipaloa ei ylipäätään ole syttynyt. Se on ollut ja on Naton perimmäinen tarkoitus. Naton jäsenillä on vahva intressi ylläpitää turvatakuiden uskottavuus, vaikka niitä ei nykymaailman arjessa olekaan tarvetta korostaa.

Fakta 3: Nato ei ole Yhdysvaltain asevoimien etäpääte, jonka kautta pahaa-aavistamattomia liittolaisia raahataan kaukaisille tantereille sotimaan. Tällainen väite jäi elämään Irakin sodan seurauksena - sodan, jossa Nato ei ole mukana. Päinvastoin, Irakin sodassa näkyvin vastustus löytyi Nato-maiden joukosta Saksasta ja Ranskasta. Yhdysvallat tietää varsin hyvin, että puolustusliitto Nato on tehty puolustamiseen ja kriisinhallintaan - ei hyökkäämiseen.

Fakta 4: Nato on organisaatio, jossa nimenomaan siviilit päättävät, mikä tahti on askelten. Se ei ole sotilaiden hiekkalaatikko, jossa kenraalit hautovat sotasuunnitelmia. Se on siviilien johtama puolustusliitto. Kuten toivoakseni useimmat täällä tietävät, Naton korkein päätöksentekoelin Pohjois-Atlantin neuvosto kokoontuu viikottain suurlähettiläiden eli diplomaattien kesken, 3-5 kertaa vuodessa ministeritasolla ja 1-2 vuoden välein valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken. Toki sotilaat antavat neuvoja ja toimeenpanevat siviileiden tekemiä päätöksiä.

Fakta 5: Nato-jäsenyydellä ei ole suoraa yhteyttä terrorismiuhan kasvuun. Kansainvälinen terrorismi on saanut yhä julmempia piirteitä eikä sen uhkaa voi missään vähätellä. Mutta on todennäköisintä, että terroristit valikoivat kohteensa lähinnä sen mukaan, mistä löytyy suuria väestökeskittymiä ja liikenteen solmukohtia sekä mahdollisuuksia soluttautua paikallisväestöön. Esimerkistä käykööt pohjoismaiset kumppanimme ja Naton perustajajäsenet Norja, Islanti ja Tanska. En ole havainnut mitään merkkejä siitä, että he kokisivat erityistä uhkaa Nato-jäsenyytensä takia.

Fakta 6: Nato-jäsenyys ei jyrää kansallista itsemääräämisoikeutta. Sinänsä tämä harhaväite on yleinen. Viimeksi pohdintaa käytiin Ranskassa ennen paluuta Naton sotilasrakenteisiin. Tietenkin suurimman Nato-maan eli Yhdysvaltain ääni kuuluu järjestön piirissä muita kantavammin. Mutta samalla Nato on kuitenkin hyvin klassinen kansainvälinen organisaatio. Sillä ei ole minkäänlaista ylikansallista toimivaltaa. Toisin kuin esimerkiksi EU:ssa, Natolla ei ole käsky-, lainsäädäntö- eikä tuomiovaltaa jäsenmaihinsa nähden. Natossa ei myöskään äänestetä asioista, vaan toiminta perustuu konsensukseen. Yksikin maa voi pysäyttää päätöksenteon jos se katsoo tärkeiden turvallisuusintressiensä vaarantuvan.

Fakta 7: Nato ei pakota ketään luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta. Puolustusliitolla ei ole keinoja puuttua siihen, kuinka jäsenmaat organisoivat oman maanpuolustuksensa. Neuvoa annetaan ja pyydettäessä autetaan, mutta that´s it. Siten Nato ei voisi käskeä Suomeakaan luopumaan asevelvollisuudesta - eikä sellaiseen olisi tarvettakaan. Puolustusjärjestelmämme nojaa jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja kansan korkeaan maanpuolustustahtoon. Systeemimme tuottaa ensiluokkaista sotilaallista osaamista, jonka Natokin on pannut merkille Balkanin ja Afganistanin operaatioissa.

Fakta: 8: Natoon ei jouduta, sinne haetaan. Mielipidetiedustelujen mukaan yllättävän moni suomalainen katsoo, että "Suomi ajautuu Natoon joka tapauksessa, halusi kansa sitä tai ei". Pelko pois! Nato ei ole Varsovan liitto. Se ei edes halua jäsenekseen valtiota, jonka kansalaisten enemmistö ei tue jäsenyyttä. Natoon ei voi mennä keittiön kautta, vaan ainoastaan paraatiovesta, virallisen hakemuksen kera. Nato-kysymyksessä kukaan ei voi kävellä suomalaisten yli.

Fakta 9: Nato-jäsenyys ei muuttaisi Suomen Venäjä-politiikkaa. Kotimaista Nato-keskusteluamme varjostaa ajatus Venäjän reaktioista, jos päätyisimme hakemaan Nato-jäsenyyttä. Tiedämme Venäjän vastustavan Naton laajenemista ja venäläisäänet varoittelevat Suomea seurauksista. Toisaalta Venäjä toteaa päätöksen olevan Suomen oma asia. Minusta suomalaisten on nytkin syytä pitää harkinta omissa käsissään ja suhteellisuudentaju päässään. Myös Nato-jäsenenä Suomi pyrkisi mahdollisimman hyviin ja tiiviisin suhteisiin Venäjän kanssa. Roolimme olisi jatkossakin veräjien avaajan, ei aitojen panijan. Eikä Nato-jäsenyys ei ole estänyt muissakaan maissa toimivia suhteita Venäjään. Katsotaan vaikkapa naapuriimme Norjaan. Lisäksi on tärkeä tiedostaa Naton ja Venäjän yhteistyö. Useat kumppanimme näkevät Nato-Venäjä -neuvoston juuri sinä paikkana, missä turvallisuuskysymyksistä käydään merkittävää vuoropuhelua.

Jos luen ajatuksenne oikein, on jollekin jo ajat sitten tullut mieleen, etteikö Natossa sentään ole jotain huonoakin?

Pöydätään siis fakta 10. Kyllähän se Nato-jäsenyys maksaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Kuten muukin kansainvälinen yhteistyö, merkitsee Nato-jäsenyys kustannuksia ja henkilötyövuosia. Tietysti tämä pätisi Suomenkin tapauksessa. Vaikka sotilaallinen yhteensopivuutemme on nykyään hyvällä tasolla, riittäisi siinä vielä työsarkaa. Viime vuosina tehtyjen selvitysten mukaan Nato-jäsenyys ei kuitenkaan edellyttäisi merkittäviä korotuksia puolustusmenoihimme. Ja pelkän hinnan tuijottamisen sijasta pitäisi tietenkin myös katsoa, mitä rahan vastineeksi saataisiin.

* * *

Ja last but not least: "vastakkainasettelu" Euroopan unionin ja Naton välillä on fiktiota. Kyse ei ole joko-tai -asetelmasta, joka voi ainoastaan johtaa harhaan. Ranskan paluu muuttaa tähtien asentoa. EU ja Nato limittyvät ja lomittuvat entistä vahvemmin toisiinsa. Euroopan painoarvo Natossa ja Naton painoarvo Euroopassa kasvavat. Katsokaapa vaikkapa presidentti Sarkozyn puhetta maaliskuun 11. päivältä, jossa hän toteaa Lissabonin sopimuksen luovan linkin Euroopan puolustuksen ja Naton välille.

Kiitän Atlantti-seuraa tämän tilaisuuden järjestämisestä ja toivotan kuulijoille, näkökannoista riippumatta, hyvää Nato-päivää. Kannattaa muistaa, että vaikka Nato valtaa tänään Vanhan, Suomea se ei voi vallata. Nato on omissa käsissämme.
 

Tämä dokumentti

Päivitetty 2.4.2009

Takaisin ylös