Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Raportit, 29.1.2010 | Suomen suurlähetystö, Varsova

Puolalaiset pakenevat eläkkeelle

Kuva: Maxwell GS, flickr.com, ccby3.0yli 50-vuotiaista puolalaisista 60 % haluaa eläkkeelle mahdollisimman nopeasti. Kuva: Maxwell GS, flickr.com, ccby3.0

Vuonna 1999 toteutettu eläkejärjestelmän uudistus ei ole osoittautunut onnistuneeksi vaan valtio joutuu tukemaan järjestelmää budjetista vuosittain. Ongelmia aiheuttaa järjestelmä, jossa eläkkeelle siirtymisestä ja erilaisten etuuksien saamisesta on tehty helppoa. Iäkkäät työntekijät nauttisivat usein työnteosta, mutta heidät savustetaan työpaikoilta tehokkaampien nuorten tieltä. Kiusatut työntekijät tarttuvat mahdollisuuteen poistua työelämästä, minkä vuoksi eläkkeellesiirtymisikä on Puolassa Euroopan alhaisimpia. Ikäihmisten vaikea työllistyminen lisää painetta ylläpitää eläkejärjestelmää.

Puolassa miespuolinen työntekijä voi siirtyä eläkeelle 65-vuotiaana, naiset jo 60-vuotiaana. Minimieläke on 636,29 złotya / kk (157 €). Tämä summa on 47 % keskimääräisestä eläkkeestä ja 57 % minimipalkasta. Maksimieläke on 5688,425 złotya (1400 €), joka on 2,5 kertainen keskimääräiseen nettopalkkaan verrattuna.

Viimeisin eläkejärjestelmän uudistus toteutettiin vuonna 1999. Järjestelmä perustuu kolmeen pilariin. Ensimmäisen pilarin muodostaa valtion omistama Sosiaalivakuutusinstituutio (ZUS). Se on jatkoa vanhalla järjestelmälle, josta maksetaan tämän hetken eläkkeet. Toisen pilarin muodostavat yksityisomisteiset
avoimet eläkerahastot (OFE). Rahastoja on tällä hetkellä 14 ja asiakkaita 14,3 miljoonaa.

Periaatteena on, että työntekijän OFE:een maksamat rahat ovat hänen. Maksujensa vastineeksi hän saa osuuden rahaston varoista. ZUS:iin maksamat rahat käytetään nykyisten eläkkeiden maksuun ja tulevaisuuden eläkke riippuu tulevien sukupolvien tuottavuudesta. Kolmannen pilarin muodostavat yksityisomisteiset yhtiöt, joihin liittyminen on täysin vapaaehtoista. Niiden tarkoituksena on kannustaa
työntekijöitä säästämään enemmän työuran aikana ja näin nostamaan tulevaisuudessa suurempaa eläkettä.

Järjestelmän rahoittavat työnantajat ja työntekijät yhdessä - molemmat maksavat 9,76 % bruttoansioistaan. Yhteinen 19,52 % eläkemaksuosuus jaetaan 1. pilarin ja 2. pilarin välillä siten, että 12,22:lla % maksetaan nykyisiä eläkkeitä (1. pilari) ja 7,3 % suunnataan työntekijän henkilökohtaiselle tilille OFE:ssa (2. pilari). Ongelmana on viime vuosina ollut, että ZUS ei ole kyennyt maksamaan eläkkeitä ja valtion on täytynyt tukea sitä. Vuonna 2009 valtio maksoi ZUS:n eläkkeitä 35 miljardia zlotya. Myös
OFE:sta on jouduttu siirtämään rahoja nykyisten eläkkeiden hoitamiseen, minkä valtio on hyvittänyt obligaatioilla. Nämä obligaatiot Eurostat taas lisää Puolan julkiseen velkaan. Myös 3. pilari on osoittautunut epäonnistuneeksi. Tähän mennessä vain 800 000 puolalaista on avannut tilin, kun odotus oli liki 7 miljoonaa.

Tulevaisuuden suurimpia haasteita Puolassa ovat eläkeiän nostaminen, julkisen sektorin eläkkeet ja maanviljelijöiden eläkekassa KRUS. Tällä hetkellä kaikki "univormua käyttävät" virkamiehet voivat jäädä eläkkeelle työskenneltyään 15 vuotta, mitä pidetään kalliina järjestelynä valtiolle. Maanviljelijät eivät maksa eläkemaksuja ZUS:iin vaan omaan kassaansa KRUS:iin. Eläkemaksut, joita maanviljelijät
maksavat, ovat huomattavan alhaiset ja esimerkiksi vuonna 2008 valtion täytyi tukea KRUS:ia 15,9 miljardilla zlotylla, jotta elääkkeet saatiin maksettua. Hallituksen tavoitteena on uudistaa järjestelmää näiltä osin vielä tämän vuoden aikana.

Työministeri Jolanta Fedak ja finanssiministeri Jan Vincent-Rostowski ovat tehneet ehdotuksen, jossa OFE:een siirrettäisiin ainoastaan 3 % työntekijöiden ja - antajien maksuista 7,3 % sijaan. Ehdotus ei ilmeisesi toteudu, koska pääministeri Tusk vastustaa sitä.

Työelämästä poistuminen tehty helpoksi

Yli viisikymmentävuotiaiden osallistuminen työmarkkinoille on Puolassa EU:n alhaisimpia. Syynä tähän ovat 1970- ja 1980-luvuilla työntekijöille myönnetyt etuudet. Myöhemmin talousjärjestelmän muutoksen aikana eläkkeelle siirtymistä ja työkyvyttömyyskorvauksien saamista helpotettiin edelleen. 1990-luvun toisella puoliskolla nopeasti kasvava työttömyys ja huononeva työmarkkinatilanne loivat
paineen säilyttää etuudet. Vuonna 1998 jatkettiinkin irtisanottujen työntekijöiden mahdollisuutta siirtyä varhaiseläkkeelle. Pääasiassa etu koski yli 50-vuotiaita naisia ja 55-vuotiaita miehiä, joskus jopa nuorempia.

Tällä hetkellä varhaiseläkkeeseen on mahdollisuus irtisanotuilla yli 55-vuotialla naisilla ja 60-vuotiailla miehillä, joilla on vaikeuksia työllistyä. Vaikka varsinaisen vanhuuseläkkeen saajien määrä on laskenut, on se korvautunut erilaisten muiden
etuuksien saajilla. Näin ollen Puolassa 55-64 -vuotaiden työllisyys on itseasiassa laskenut tasaisesti viimeiset 20 vuotta. Eläkkeensaajien kokonaismäärä on noussut huomattavasti, mikä on kasvattanut työnantajamaksuja.

Vuonna 1997 oli 55-64 -vuotiaiden työllisyys Puolassa ja EU:ssa lähes samalla tasolla, mutta 2006 vuoteen mennessä työllisyysprosenteissa oli jo 15 prosenttiyksikön ero. Vuonna 2006 vanhuuselääkkeelle siirtyneiden keski-ikä oli 56,6 vuotta virallisten eläkeikien ollessa 60 ja 65 vuotta. Miehistä 26,6 % ja naisista vain 15,1 % siirtyy eläkkeelle virallista eläkeikärajaa myöhemmin.

Työmarkkinoiltapoistumisiässä puolalaismiehet ovat ottaneet EU:n keskiarvon lähes kiinni. Puolassa miehistä viidesosa jää eläkkeelle alle 50-vuotiaina. Heitä ovat kaivosmiehet ja vähemmässä määrin opettajat. Opettajat voivat siirtyä halutessaan eläkkeelle oltuaan virassa 25-30 vuotta. Puolet miehistä jää eläkkeelle 60-64 -vuotiaina. Tähän ryhmään kuuluvat erikoisolosuhteissa työskentelevät miehet,
jotka eivät voi terveydentilansa vuoksi jatkaa työskentelyä.

Naisten työmarkkinoiltapoistumisiässä Puolan ja EU:n välillä oli vuonna 2006 kuitenkin vielä 3 vuoden ero. Puolalaisnaiset jäivät eläkkeelle keskimäärin 57,5 vuotiaina EU:n keskiarvon ollessa 60,5 vuotta. Naiset voivat siirtyä aikaistetulle eläkkeelle mikäli he ovat työskennelleet yli 30 vuotta. Tähän aikaan voidaan sisällyttää myös yliopisto-opiskelut ja lastenhoitovapaat.

Puolalaiset käyttävät hanakasti mahdollisuuksiaan hyödyntää jotakin lukuisista eläke-etuuksista. Tästä johtuen valtion kustannukset kasvavat, mikä kasvattaa verokiilaa - työnantajan kustannukset kasvavat suhteessa työntekijän nettopalkkaan. Suuresta verokiilasta johtuen työvoiman kysyntä laskee, mikä vaikuttaa taas vaikeuttaa iäkkäiden työntekijöiden työllistymistä. Ikäihmisten vaikea työllistyminen lisää painetta pitää yllä eläkkeelle siirtymistä helpottavia etuja.

Iäkkäät työntekijät savustetaan työpaikoilta

Yli 45-vuotiaat työntekijät ovat kaikkein väsyneimpiä työssään. Heillä on siihen kuitenkin oikeus, sillä he työskentelevät keskimäärin 44 tuntia viikossa, mikä on 10 % normaalia työviikkoa enemmän. Iäkkäämmät työntekijät ilmoittavat saavansa kuitenkin suurinta tyydytystä työnteosta. Onkin outoa, että yli 50-vuotiaista puolalaisista 60 % haluaa eläkkeelle mahdollisimman nopeasti.

Suurin syy eläkkeelle haluamiseen on syrjintä, jota ikäihmiset kohtaavat työmarkkinoilla. Pitkällä aikavälillä iäkkäät työntekijät eivät ole yhtä tehokkaita kuin nuoremmat. Seniorityöntekijät eivät osaa vieraita kieliä, eivätkä hallitsee tietotekniikkaa. He ovat keskimäärin huonommin koulutettuja kuin nuoret, eivätkä sopeudu muutoksiin yhtä nopeasti. Kuitenkin yli 65-vuotiaan palkka on noin puolitoistakertainen verrattuna työstä yleensä maksettuun palkkaan. 30-vuotiaalle tarvitsee maksaa hieman alle keskiarvopalkan.

Työnantajalle tuleekin usein halu päästä eroon vanhasta työntekijästä. Irtisanomisessa täytyy kuitenkin olla tarkkana. Neljän eläkeikää edeltävän vuoden aikana pysyvää työsuhdetta ei saa katkaista. Siksi työnantaja yrittää päästä jollakin tekosyyllä työntekijästä eroon hieman aikaisemmin. Usein työnantaja aloittaa kiusaamisen, jota työntekijä ei kestä. Iäkkäämpi työntekijä alkaa syyttää itseään,
ettei ymmärrä ja pysy muiden mukana ja vain häiritsee muiden työtä. Hän tuntee itsensä hyödyttömäksi ja hyväksyy sen alitajuisesti.

Kerrotaan, että joissakin yrityksissä henkilöstöosastolla on erikoistehtävänä
pitää huolta työntekijöiden syntymäajoista ja ilmoittaa johtajalle, kun joku työntekijöistä alkaa lähestyä kriittistä ikää. Työttömiksi jääneiden yli 56-vuotiaiden naisten ja 60-vuotiaiden miesten mahdollisuudet löytää uusi työpaikka eivät ole suuret. Iäkkäät työntekijät eivät siis voi olla varmoja asemastaan työpaikoillaan, eivätkä työmarkkinoilla yleensäkään. Jatkuva työsopimus on Puolassa vain 70 % 50-64-vuotiaista kun se Tsekissä on 80 %:lla ja Länsi-Euroopassa 90 %:lla. Eläke, vaikka pienikin, on kuitenkin Puolassa varma kaikille.

Kuva: Maxwell GS, flickr.com, ccby3.0

Päivitetty 29.1.2010

Takaisin ylös