Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Uutiset, 4.3.2011

Universaaliperiaate tärkeänä keinona taistelussa rankaisemattomuutta vastaan

Ulkoministeriön tilaama tutkimus rikosoikeudellisen universaaliperiaatteen laajuudesta ja soveltamisesta julkistettiin 2. maaliskuuta Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen tehnyt tohtori Magdalena Kmak Erik Castrén -instituutista esitteli julkaisua, jonka jälkeen aiheesta käytiin paneelikeskustelu instituutin johtajan, akatemiaprofessori Martti Koskenniemen johdolla.

Vakavimmista rikoksista syyttäminen koko kansainvälisen yhteisön intressi

Kmakin tekemän tutkimuksen mukaan universaaliperiaatteen taustalla on näkemys, jonka mukaan vakavat rikokset vahingoittavat kaikkia valtioita, minkä vuoksi kaikilla valtioilla on oikeus syyttää näistä teoista. Kyse on siis kansainvälisen yhteisön yhteisestä intressistä. Universaaliperiaatteen alaan kuuluvista rikoksista on kuitenkin esitetty erilaisia näkemyksiä.

Käytännössä universaaliperiaatetta on sovellettu melko harvoissa oikeustapauksissa. Periaatteen rajaamisen pulmallisuus näkyy myös oikeuskäytännössä. Kmakin tutkimuksen mukaan universaaliperiaate on useissa oikeustapauksissa sekoittunut muihin periaatteisiin, jotka oikeuttavat valtion rikosoikeudellisen toimivallan käyttämisen sen ulkopuolella tehtyihin rikoksiin. Tällainen on esimerkiksi niin sanottu passiivinen persoonallisuusperiaate, jonka perusmuodon mukaisesti valtiolla on rikosoikeudellinen toimivalta tapauksessa, joka kohdistuu sen kansalaiseen.

Viime aikoina universaaliperiaate on noussut jälleen keskustelunaiheeksi. Erityisesti Afrikan valtiot ovat kokeneet, että universaaliperiaatteen nojalla länsimaisissa valtioissa pyritään nostamaan syytteitä juuri Afrikan maiden valtionjohtoa vastaan. Näissä valtioissa tämä on nähty kolonialismin jäänteenä sekä valtiollisen suvereniteetin loukkauksena.

Vaikka kaikilla valtioilla on samanlainen oikeus nostaa syyte periaatteen nojalla, käytännössä kehittyneemmillä ja rikkaammilla valtioilla on siihen paremmat edellytykset resurssiensa puolesta. Pääasiassa periaatetta ovatkin soveltaneet kehittyneet valtiot kehittyvien valtioiden kansalaisia vastaan; toisten teollisuusmaiden valtionjohtoa vastaan aloitetut prosessit eivät yleensä ole edenneet alkua pidemmälle.

Erik Castren -instituutin johtajan, akatemiaprofessori Martti Koskenniemen johdolla käytyyn paneelikeskusteluun osallistuivat Sari Mäkelä (UM), Susanna Mehtonen (Amnesty International), Raija Toiviainen (Valtakunnansyyttäjänvirasto), Magdalena Kmak (Erik Castren -instituutti). Kuva: Erik Castren -instituutti.Erik Castren -instituutin johtajan, akatemiaprofessori Martti Koskenniemen johdolla käytyyn paneelikeskusteluun osallistuivat Sari Mäkelä (UM), Susanna Mehtonen (Amnesty International), Raija Toiviainen (Valtakunnansyyttäjänvirasto), Magdalena Kmak (Erik Castren -instituutti). Kuva: Erik Castren -instituutti.

Suomen ensimmäinen tapaus

Universaaliperiaatetta on sovellettu myös Suomessa. Kyse on tapauksesta, jossa Suomessa asuvaa ruandalaismiestä syytettiin osallisuudesta kansanmurhaan entisessä kotimaassaan. Valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Raija Toiviainen toi esiin periaatteeseen liittyvää problematiikkaa käytännön toimijoiden näkökulmasta.

Mainitussa tapauksessa kaikki todisteet ja todistajat sijaitsivat Suomen ulkopuolella. Ainoa linkki Suomeen oli syytetyn nykyinen asuinpaikka. Luotettavien todisteiden hankkiminen oli haasteellista: poliisitutkinta kesti useita kuukausia, ja se toteutettiin osin ulkomailla; myös syyttäjät tekivät Ruandaan useamman päivän kestäneen matkan syyteharkintaa varten. Itse oikeudenkäynti järjestettiin osittain Ruandassa siten, että syytetty avustajineen oli Suomessa ja muut osallistujat (kuten tuomarit, syyttäjät ja todistajat) puolestaan Ruandassa ja kaikki osapuolet osallistuivat oikeudenkäyntiin samanaikaisesti videoyhteyden välityksellä.

Toiviaisen mukaan oikeudenkäynnin toteuttaminen kahdessa maassa yhtä aikaa onnistui kuitenkin erittäin hyvin.

Universaaliperiaatteen kehittyminen tulevaisuudessa

Amnestyn Suomen-osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen toi omassa puheenvuorossaan esiin järjestön tukevan monenvälisen sopimuksen aikaansaamista universaaliperiaatteesta. Hänen mukaansa epäluulojen hälventämiseksi tarvittaisiin käytännön esimerkkejä, joissa periaatetta sovelletaan maantieteellisesti laajemmin: tarvittaisiin pohjoisessa sijaitsevan valtion nostama syyte toisen pohjoisessa sijaitsevan valtion kansalaista vastaan.

Ulkoministeriön lainsäädäntöneuvos Sari Mäkelä selosti universaaliperiaatteesta käytävää kansainvälistä keskustelua. Afrikan valtioiden ryhmä teki Yhdistyneissä kansakunnissa aloitteen, jonka seurauksena päätettiin vuonna 2010 perustaa universaaliperiaatetta käsittelevä työryhmä. Tarkoituksena on tarkastella periaatteen laajuutta eli kysymystä siitä, mitkä rikokset kuuluvat periaatteen soveltamisalaan.

Universaaliperiaatteeseen liittyy myös useita muita kysymyksiä, joista valtioilla on erilaisia näkemyksiä ja joihin kansainvälisessä oikeudessa ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Nämä koskevat esimerkiksi sitä, edellyttääkö toimivallan käyttäminen syytetyn oleskelua tuomioistuinvaltiossa, kenellä on immuniteetti toisen valtion kansallisessa tuomioistuimessa sekä miten tuomioistuinvaltio suhtautuu mahdollisiin muualla myönnettyihin armahduksiin.

Universaalitoimivalta on tärkeä väline sen varmistamisessa, että kaikkein vakavimmat kansainväliset rikokset eivät jää rankaisematta ja että tietyistä valtioista ei muodostu pakopaikkoja tällaisista rikoksista epäillyille, kuten Mäkelä totesi. Tietyssä yksittäistapauksessa universaaliperiaate voi olla viimeinen keino taistelussa rankaisemattomuutta vastaan.

Universaaliperiaate ja Kansainvälinen rikostuomioistuin
 

  • Universaaliperiaatteen nojalla voidaan nostaa syyte tietyistä kansainvälisistä rikoksista, vaikka itse rikoksella, sen tekijällä tai uhrilla ei olisi kytköstä valtioon, jossa syyte nostetaan.
  • Periaatteen avulla pyritään saamaan vakaviin kansainvälisin rikoksiin syyllistyneet henkilöt vastaamaan teoistaan tapauksissa, joita tuomioistuimet eivät voi muiden toimivaltaperusteiden nojalla tutkia.
  • Universaaliperiaatteen katsotaan soveltuvan muun muassa kansanmurhaan, ihmisyyttä vastaan kohdistuviin rikoksiin, sotarikoksiin ja kidutukseen.
  • Universaaliperiaate sääntelee kansallisen rikosoikeuden soveltamisalaa. Sen nojalla ei kuitenkaan voida nostaa syytteitä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (International Criminal Court, ICC).
  • ICC on perustettu Rooman perussäännön nojalla, ja siinä on mahdollista nostaa syytteitä vain perussäännön mukaisista rikoksista. Näitä rikoksia ovat tällä hetkellä joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan sekä sotarikokset.
  • ICC:n toimivalta edellyttää, että epäilty rikos on tehty Rooman perussääntöön sitoutuneen valtion eli niin sanotun sopimusvaltion alueella tai rikoksesta epäillään sopimusvaltion kansalaista. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, jotka YK:n turvallisuusneuvosto on siirtänyt ICC:n käsiteltäväksi.
  • Syytteen nostaminen ICC:ssä voi kuitenkin olla vaihtoehto universaaliperiaatteen käytölle, jos perussäännön mukaiset vaatimukset täyttyvät.

 

Päivitetty 7.3.2011

Takaisin ylös