Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Evaluointiraportti 2010:6: Maatalous Suomen kehitysyhteistyössä

pdfEvaluointiraportti 2010:6: Maatalous Suomen kehitysyhteistyössä (PDF, 5,9 Mt)

pdfEvaluointiraportti 2010:6: Liitteet 2-10 (PDF, 3,8 Mt)

ISBN: 978-951-724-896-9 (printed)
ISBN: 978-951-724-897-6 (pdf)
ISSN: 1235-7618

Evaluointi tarkastelee Suomen maatalousalan kehitysyhteistyötä vuosina 1995–2008. Se käsittää tausta-aineiston tutkimuksen, haastatteluja ja kenttävierailut Sambiaan, Mosambikiin, Nicaraguaan ja Vietnamiin sekä lyhyet käynnit myös Tansaniassa jaa Keniassa. Myös eräiden kansainvälisten järjestöjen kanssa käytiin lyhyitä neuvotteluja.

Raportin mukaan Suomen kehitysapu painottui alueille, joissa köyhyys on yleistä. Apu sovitettiin hyvin yhteen kansallisten ja alueellisten tarpeiden ja ensisijaisten tavoitteiden kanssa. Suunnittelu ja toteutus olivat erittäin osallistavia, mutta hankkeiden suunnittelussa havaittiin puutteita. Rahoitus-, talous- ja riskianalyysi olivat usein puutteellisia. Päätöksenteon ja hallinnoinnin tehokkuus oli tyydyttävää. Kumppanimaat ottivat paremmin vastuun sektorikohtaisista ohjelmista, jotka osoittivat parempia mahdollisuuksia kestävyyteen kuin yksittäiset kahdenväliset hankkeet. Yleisesti ottaen läpileikkaavien teemojen huomioon ottaminen oli epätyydyttävää.

Vaikuttavuus oli tyydyttävää tai epätyydyttävää, mutta siihen liittyi kuitenkin huomattavia maakohtaisia eroja. Sambian pistemäärät olivat alhaisia, kun taas Mosambik ja Vietnam saivat korkeita pistemääriä. Heikon seurannan ja evaluoinnin (M&E) takia kehitysavun vaikuttavuutta oli hankala arvioida. Kumppanimaiden hallinnolliset, tekniset ja rahoitukselliset valmiudet sekä neuvontapalvelujen kattavuus paranivat, mutta yhteys tutkimukseen ja neuvontaan pysyi heikkona puutteellisten paikallisten rakenteiden takia. Avun vaikutus oli välttävää, mikä johtui osittain heikosta dokumentoinnista, joka ei mahdollistanut asianmukaista arviointia. Vaikutus oli kuitenkin konkreettisimmin havaittavissa neuvonnassa ja paikallisessa suunnittelussa, palveluosuuskuntien perustamisessa ja niiden jäsenten omistajuudessa. Vaikutus köyhyyden vähentämiseen ja ruokaturvaan oli rajallista, ja sitä hankaloittivat myös puutteelliset yhteydet markkinointiin ja arvoketjujen kehittämiseen.

Evaluoinnissa suositellaan, että maataloussektorin tuen pitäisi olla maaseudun kehittämiseen liittyvän tuotannon, arvoketjujen kehittämisen, maataloustutkimuksen ja institutionaalisten valmiuksien kehittämisen yhdistelmä. Pariisin julistus pitäisi ottaa voimakkaammin huomioon. Seurannan ja evaluoinnin sekä suunnittelun tulee perustua tuloksiin ja vaikutuksiin.

Avainsanat: maatalous, maaseudun kehittäminen, köyhyyden vähentäminen, arvoketju, ruokaturva

Päivitetty 19.4.2011

Takaisin ylös