EU:n ulkopolitiikka vahvistuu, ainakin YK:ssa

EU:n ulkopolitiikka muotoutuu hitaasti ja vaivalloisesti. Jos uudistukset jämähtävät, vaarana on, että nousevat talousmahdit Aasiasta ja Etelä-Amerikasta kiilaavat maailmanpolitiikassa Euroopan ohi, enteilee EU-tutkija Juha Jokela.

Ohjelmajohtaja Juha Jokelan mukaan EU:n ulkopolitiikan pitäisi olla nykyistä johdonmukaisempaa. ”Pohjois-Afrikan tapahtumat osoittivat, että esimerkiksi ihmisoikeusasioissa EU:lla on peiliin katsomisen paikka.”

Viimeisen puolentoista vuoden ajan EU on pyrkinyt parantamaan kansainvälistä asemaansa rakentamalla yhtenäistä ulkopolitiikkaa. Lissabonin sopimuksessa luotiin ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli EU-ulkoministerin virka. Sen tarkoituksena oli yhdistää entiset ulkosuhdekomissaarin ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävät.

Uudistusprosessi on ollut kuitenkin vaikea muun muassa siksi, että EU:n eri instituutiot – komissio ja neuvosto – taistelevat keskinäisestä valta-asemasta ulkosuhdeasioissa.

Eurooppa-päivänä Tampereella puhunut EU-tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että vielä on kuitenkin liian varhaista arvioida ulkopolitiikan uudistusten onnistumista.

”Lissabonin sopimuksen jälkeinen tilanne on ollut epäselvä. Ulkosuhteiden johtoon on valittu näkymättömiä virkamiehiä ikään kuin jäsenvaltiot eivät haluaisi antaa täyttä tukeaan EU:n ulkosuhdehallinnolle”, Jokela sanoo.

Miltei sijaiskärsijän asemaan on joutunut EU-ulkoministeri Catherine Ashton. Hänen asemansa ja ammattitaitonsa on kyseenalaistettu useasti, vaikka Jokelan mukaan ongelma on pidemminkin selkeän mandaatin puuttuminen. Jokelan mukaan tilanne ei voi jatkua tällaisena pitkään.

Suurten jäsenmaiden tuki on välttämätöntä EU:n yhtenäisen ulkopolitiikan rakentamisessa.

”Jos suuret jäsenmaat Britannia, Ranska, Saksa ja Italia eivät pääse yhteisymmärrykseen, mitään ei tapahdu. Suurille maille on heitetty haaste: ajetaanko kansallista vai yhteistä politiikkaa.”

Jos Euroopalle ei ole selkeää ja yhtenäistä ulkopoliittista asemaa, Jokelan mukaan se voi pian osua Euroopan maiden omaan nilkkaan. Globalisaation myötä nousevat talousmahdit, kuten Intia, Brasilia ja Kiina vahvistavat asemiaan maailmanpolitiikassa Euroopan kustannuksella.

Vielä tällä hetkellä EU on silti esimerkiksi kriisinhallinnan supervalta.

Suomi hakee uusia vaikuttamisväyliä

Juha Jokelan mukaan Suomi on ollut täysillä mukana EU:n ulkopolitiikan ympyröissä.

EU:n ääni maailmalla kuuluisi Jokelan mukaan yhtenäisemmin EU-edustustojen kautta. Niiden on tarkoitus toimia osana ulkosuhdehallintoa, jota EU-ulkoministeri johtaa. Jäsenmaiden omat kansalliset ulkopolitiikat ja edustustot eivät häviä mihinkään.

Yhteiset lähetystöt ovat jäsenvaltioille herkkä aihe, vaikka toisaalta ne toisivat kustannussäästöjä esimerkiksi kansalaisten palveluun liittyvissä passi- ja viisumiasioissa.

EU:n ulkosuhdehallinnon vaikutuksia Suomeen on tutkittu vielä vähän.

”Ajan kuluessa vaikutukset heijastuvat todennäköisesti Suomen edustustoverkkoon”, Jokela pohtii.

Jokelan mukaan EU:n ulkopolitiikan vaikeudet näkyvät myös Suomen ulkopolitiikassa. Suomessa on selvästi lähdetty pohtimaan muita vaihtoehtoisia vaikuttamisväyliä, kuten Pohjoismaista yhteistyötä ja kahdenvälisten suhteiden merkitystä. Samaan aikaan Suomi hakeutuu näyttäville paikoille, kuten YK:n turvaneuvostoon.

 ”EU:n uudistuksia on seurattu Suomessa tarkasti ja Suomi on ollut täysillä mukana, jotta päästäisiin hyviin asemiin uudessa järjestelmässä.”

Vaikka EU:n ulkopolitiikan rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi, jotain edistystä on tapahtunut. Viime viikolla YK:n yleiskokous hyväksyi EU:n osallistumis- ja puheoikeuden YK:n yleiskokouksiin. Perinteisesti yleiskokouksessa puheoikeus on kuulunut YK:n jäsenvaltioille, mutta nyt EU voi puhua 27 jäsenvaltionsa puolesta.

"Välineet yhteiselle EU-politiikalle YK:ssa ovat nyt olemassa, ja se on nyt EU:n jäsenmaiden käsissä, halutaanko näitä käyttää.”

Juha Jokela kertoi näkemyksiään Pirkanmaan Eurooppatiedotuksen järjestämässä avoimessa keskustelutilaisuudessa ”EU:n ulkopolitiikka uudistuu - mihin suuntaan?”

Teksti ja kuvat: Kaarina Vainio