Pauli Järvenpää: Onko nainen vain miehen johdannainen?

Kolumni on julkaistu Satakunnan Kansassa viikolla 11/2012.

Afganistanissa kuohuu. Naiset ovat nousemassa puolustamaan oikeuksiaan.

Afganistanin ulema, islamilaisten oikeusoppineiden korkein neuvosto, antoi viime viikolla ohjeistuksen, joka on herättänyt suurta huomiota niin täällä Afganistanissa kuin sen rajojen ulkopuolella. Ohjeistus koskee islaminuskoisissa maissa herkkää asiaa, miesten ja naisten keskinäistä asemaa.

Ohjeistus on kaksijakoinen. Sen alku on lupaava: uleman mukaan naiset ovat yhteiskunnan kulmakivi ja siksi heitä on kohdeltava kunnioittavasti. Naisilla on miesten tapaan oikeus omistaa ja käydä kauppaa, ja heillä on islamin lain sharian mukainen oikeus periä ja luovuttaa perintöä. Naisilla on oikeus valita aviomiehensä, mutta toki hänen vanhemmillaan on myös oikeus antaa asiassa neuvoja.

Naisia tai tyttöjä ei saa antaa lepyttäjäisinä sukujen välillä tapahtuneissa kunnianloukkauksissa, eikä naista saa myöskään hänen tahtonsa vastaisesti luovuttaa mieheltä toiselle. Naisilla ei myöskään saa käydä kauppaa, ja heihin kohdistuva väkivalta ja pahoinpitely tulee saattaa tuomittavaksi islamin lain mukaisesti.

Tämän Afganistanin naisten kannalta varsin myönteisen alun jälkeen oikeusoppineet toteavat yksiselitteisesti, että pyhän kirjan Koraanin ja siitä johdetun sharian mukaan mies on kaiken yhteiskuntajärjestyksen perusta ja nainen vain miehen johdannainen. Hunnun käyttäminen lisää naisten kunnioitusta ja arvokkuutta, ja naisten tulee pysytellä erossa tuntemattomista miehistä niin kouluissa ja yliopistoissa kuin kaikessa muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Matkustamista vieraiden miesten kanssa ei tule hyväksyä, ei myöskään ostoksilla käyntiä basaareissa ilman aviomiehen tai tutun sukulaismiehen seuraa.

Uleman laatimilla ohjeilla ei ole lainvoimaa, mutta miehisessä ja äärimmäisen vanhoillisessa afgaaniyhteiskunnassa niitä kunnioitetaan ja seurataan hyvinkin tarkkaan. Monelle Afganistanin naiselle nämä ohjeet ovat pahaenteisiä kaikuja runsaan kymmenen vuoden takaa. Silloin, talibanien hallitessa maata, kansalaisten käytöstä valvoi ”paheiden vastainen ja hyveisiin kannustava ministeriö”, jonka järjestyksenvalvojat, mustaturbaaniset pitkäpartaiset nuoret miehet, ajelivat rehvastellen Toyota-lavakuormureillaan ympäriinsä pitkin kaupunkeja ja kyliä valvomassa lakia ja järjestystä.

Erityisesti naisten käyttäytyminen oli luupin alla. Jos nainen tavattiin yksin kaupungilla, siitä tuli raippoja. Jos pitkän sinisen kaavun burkan alta vilahti valkoinen tennissukka, taas tuli raippoja. Ja kuritusta raippojen muodossa tuli siitäkin, jos nainen pyrki yliopistoissa miesten sekaan luennoille. Afganistanin naiset eivät suin surminkaan halua niitä aikoja takaisin.

Naisaktivistit katsovat uleman lausunnon rikkovan Afganistanin voimassa olevaa perustuslakia ja siinä määriteltyjä naisten oikeuksia. Heitä huolestuttaa myös käynnissä olevien afgaanihallituksen ja kapinallisten välisten rauhanneuvottelujen tilanne. Naisten edustusta ei ole lainkaan mukana näissä neuvotteluissa, ja naiset pelkäävät, että neuvotteluissa annetaan kapinallisille periksi juuri naisten oikeuksien kohdalla.

Eräs korkeasti koulutettu naislääkäri tokaisi minulle kerran, että Afganistanissa on parempi syntyä koiraksi kuin naiseksi. Ehkä tässä sentään on aimo annos liioittelua, mutta tarkkana afgaaninaiset saavat olla oikeuksiensa perään.

Pauli Järvenpää

Kirjoittaja on Suomen suurlähettiläs Afganistanissa