Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Uutiset, 25.5.2012

Suomen ihmisoikeustilanteen YK-tarkastelua seurattiin suorana lähetyksenä ulkoministeriön kutsuvierastilaisuudessa

Suomen kansallinen ihmisoikeustilanne oli maailmanyhteisön suurennuslasin alla toista kertaa 23. toukokuuta YK:n ihmisoikeusneuvostossa käydyssä UPR-vuoropuhelussa Genevessä. Suomen ihmisoikeussuurlähettiläs Ann-Marie Nyroos oli kutsunut suomalaisia järjestöjä, viranomaisia ja ihmisoikeustoimijoita tilaisuuteen, jossa vuoropuhelua seurattiin suorana videolähetyksenä.

Suomi osallistui 23. toukokuuta toista kertaa YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun (Universal Periodic Review, UPR). Ihmisoikeusneuvosto tarkastelee kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilannetta noin neljän vuoden välein. Genevessä toteutettavassa tarkastelussa kehitysministeri Heidi Hautalan johtama Suomen asiantuntijavaltuuskunta kävi noin kolmen ja puolen tunnin mittaisen vuoropuhelun muiden YK:n jäsenvaltioiden kanssa.

Ihmisoikeussuurlähettiläs Ann-Marie Nyroosin emännöimässä tilaisuudessa nelisenkymmentä kutsuvierasta seurasi vuoropuhelua suorana lähetyksenä Genevestä.

Ihmisoikeussuurilähettiläs Ann-Marie Nyroosin emännöimässä tilaisuudessa 23.5.2012 nelisenkymmentä kutsuvierasta seurasi vuoropuhelua suorana lähetyksenä Genevestä.

Videolähetys alkoi ministeri Hautalan avauspuheenvuorolla. Suomi on ensimmäisten maiden joukossa UPR-tarkastelun toisella kierroksella, ja ministeri kertoi sen olevan sekä haaste että etuoikeus. Haaste ensimmäisten joukossa olemisessa on se, ettei valmiita toimintamalleja ole olemassa. Toisaalta se antaa meille mahdollisuuden esittää visiomme UPR:stä yhtenä YK:n ihmisoikeusjärjestelmän avainmekanismeista, jonka suurimpia vahvuuksia on sen aidosti universaali luonne.

Suomi on toiseen tarkasteluunsa valmistautuessa todennut UPR:n luonteesta muutamia seikkoja. Ensinnäkin UPR:n on oltava avoin ja läpinäkyvä prosessi, jossa on viranomaisten lisäksi osallisena myös kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia. Toiseksi prosessi pitää ankkuroida kiinteästi koko yhteiskuntaan ja sen pitää perustua aidolle dialogille hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä ennen ja jälkeen tarkastelun. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota jatkuvuuteen, koska suositusten täytäntöönpano on kaikkein tärkein vaihe prosessia.

Ministeri kertoi Suomen kansallisen raportin keskittyneen ensimmäisellä kierroksella saatuihin suosituksiin ja Suomen ihmisoikeustilanteen kehitykseen vuoden 2008 jälkeen. Kokonaiskuva on selvä: ihmisoikeuksilla on vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi on myös sitoutunut pitämään ihmisoikeudet kehityspolitiikkansa ytimessä. Lisäksi Suomi on sitoutunut tehostamaan ihmisoikeusvaatimusten toimeenpanon seurantaa, mitä varten on perustettu uusi kaikki ministeriöt kattava verkosto.

Ministeri vastasi myös joihinkin kirjallisiin kysymyksiin, joita Suomi oli saanut etukäteen. Sen jälkeen muut maat saivat puheenvuoron. Valtuuskunnan jäsenet vastasivat maiden puheenvuoroihin omien vastuualueidensa mukaan. Eniten esiin nostettuja teemoja vuoropuhelun aikana olivat

  • lähisuhdeväkivalta,
  • ulkomaalaisten asema Suomessa,
  • vihapuhe internetissä ja
  • saamelaisten oikeudet.

Suomi sai myös paljon tunnustusta toiminnastaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Erityisesti kiitosta sai kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma.

Yleisöllä riitti kiinnostusta seurata tiiviisti vuoropuhelua loppuun asti.  Eri eturyhmien edustajat jopa taputtivat joillekin puheenvuoroille. Osallistujat hyödynsivät tilaisuutta myös verkostoitumiseen ja kuulumisten vaihtamiseen ihmisoikeusrintamalla. Tilaisuuden järjestämistä kiitettiin ja sitä pidettiin hyvänä avauksena.

Teksti: Elisa Siekkinen, ulkoministeriö, ihmisoikeuspolitiikan yksikkö
Kuva: Eero Kuosmanen, ulkoministeriö, viestintäyksikkö

Takaisin ylös