Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Puheet, 8.12.2017

Valtiosihteeri Stenlundin puhe kv. ihmisoikeuspäivän tilaisuudessa

Valtiosihteeri Peter Stenlundin tervehdyssanat kansainvälisen ihmisoikeuspäivän (10.12) tilaisuudessa Helsingissä 8.12.2017.

Muutosvarauksin

Ulkoministeriön puolesta toivotan teidät kaikki tervetulleiksi tähän kansainvälisen ihmisoikeuspäivän tilaisuuteen. Ministeriön perinteeksi on muodostunut viettää ihmisoikeuspäivää aamupurosta ja hyvästä seurasta nauttien yhdessä ihmisoikeustyön tekijöiden ja yhteistyökumppaniemme kanssa.

Tänä vuonna meillä on mahdollisuus järjestää tämä tilaisuus yhteistyössä Euroopan parlamentin tiedotustoimiston kanssa. Lämmin kiitos teille, että voimme viettää päivää yhdessä, teidän tiloissanne.

Ensi vuonna satavuotisjuhliaan viettävän ulkoministeriön toiminta kansainvälisen oikeuden – ja sen osana ihmisoikeusnormien – voimaansaattamisessa ja valvonnassa on vakiinnuttanut ja vahvistanut kansainvälistä asemaamme. Ulkoministeriöllä on ollut merkittävä asema kansainvälisen ja eurooppalaisen ihmisoikeussäännöstön tuomisessa osaksi suomalaista lainsäädäntöä sekä ihmisoikeusnäkökulman vahvistamisessa arkielämässämme. 1960- ja 1970-luvulla hyväksyttyihin YK:n ihmisoikeussopimuksiin liityimme ensimmäisten joukossa.

Kansainvälisesti näkyvä ihmisoikeustoimija Suomi on ollut yhden ihmissukupolven, viimeisen noin 30 vuoden ajan.  Aktiivisuutemme on lisääntynyt asteittain.

Ensin liityimme Euroopan neuvostoon 1989 ja Euroopan ihmisoikeussopimus tuli Suomessa voimaan vuotta myöhemmin. Berliinin muurin murtuminen loi positiivista tunnelmaa, joka tarttui myös meihin. Noin vuoden kuluttua aloitamme Euroopan neuvoston (ministerikomitean) puheenjohtajamaana ja voimme osaltamme vaikuttaa oikeusvaltioperiaatteen kehittymiseen Euroopassa.

Toinen sysäys tuli liittyessämme 1995 Euroopan unioniin (EU). Tästä, eli tilaisuutemme pääteemasta, puhun hetken kuluttua hieman tarkemmin.

Kolmas sysäys oli Suomen sisäinen: Vuonna 2000 astui voimaan perus- ja ihmisoikeuksia modernilla tavalla korostava perustuslaki. Monen muun hyvän ohella se on johtanut kotimaisten toimijoiden määrän ja näiden välisen kotimaisen yhteistyön merkittävään lisääntymiseen. Tuoreena esimerkkinä tästä voi mainita Suomen maatilanteen tarkastelun tänä vuonna YK:n ihmisoikeusneuvoston yhteydessä – ammattikielellä UPR:n. Yhä useampi ministeriö oli mukana valmistelutyössä. Niin ikään kansalaisjärjestöjen aktiivisuus lisääntyi.

Uskoakseni eräs keskeinen syy Suomen hyvälle menestykselle monissa kansainvälisissä hyvinvointi- ja demokratiavertailuissa on viranomaisten keskinäinen yhteistyö sekä avoin yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa. Hyvästä yhteistyöstä kannattaa pitää kiinni, erityisesti nyt kun ihmisoikeusjärjestelmää haastetaan kansainvälisesti, ja kotimaassakin resurssit oikeuksien valvontaan ovat rajalliset.

EU:n jäsenyys osallisti Suomen ihmisoikeustoimintaan kaikkialla maailmassa.  Joskus on sanottu, että EU-jäsenyys pakotti meidät ottamaan kantaa ihmisoikeusloukkauksiin eri puolilla maailmaa. Itse näkisin asian toisin. 1990-luvun ihmisoikeuksien ”kultakausi” antoi meille mahdollisuuden aktivoitua. Luotiin uusia ihmisoikeusrakenteita, esimerkkeinä vaikkapa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun sekä Euroopan ihmisoikeuskomissaarin virkojen perustaminen (viimeksi mainittu Suomen aloitteesta). Meille avautui paikka, koska juuri kansainvälisten rakenteiden luominen ja tukeminen on suomalaisten vahvuus.

Omaan demokratiaperinteeseemme tukeutuen osasimme ottaa uutena tulijana oman paikkamme EU:n sisällä, aktiivisten ja ihmisoikeuksia korostavien jäsenmaiden joukossa. Suomen ja Ruotsin aloitteesta alettiin kehittää EU:n siviilikriisinhallintaa, joka puolestaan on vahvistanut ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien huomioimista EU:n kriisinhallinnassa. Suomen aloitteesta aloitettiin vuosittaiset EU:n ihmisoikeusfoorumit yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa.

On myös osin meidän ansiotamme, että EU:ta on alettu pitää keskeisimpänä ihmisoikeusjärjestelmän puolestapuhujana globaalitasolla. Tämä paikka on unionille edelleen tarjolla, varsinkin nyt kun Yhdysvaltojen ihmisoikeuspolitiikan kehityksestä ei ole täyttä tietoa.

EU:n ihmisoikeustoiminnan vahvuus perustuu jäsenmaiden yhteiseen voimaan. Voima vähenee jos yhteisymmärrystä ei saavuteta. On syytä olla huolissaan siitä, että EU:n jäsenmaiden piirissä on alkanut olla yhä hankalampaa muodostaa yhteisiä ihmisoikeuskantoja esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa. Erityisen huolestuttavaa on jos kyseessä ovat syrjityimpien väestöryhmien oikeudet tai vakavat ja pitkään jatkuneet ihmisoikeusloukkaukset maa- ja aluetasolla.

Suomi ajaa myös EU:ssa naisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksia sekä puuttumista maakohtaisesti sotarikoksiin ja julmuuksiin. EU:n ihmisoikeusohjeet voisivat myös nykyistä paremmin huomioida taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.

Tuttu sanonta on, että itse pitää elää siten kuin opettaa muita. Tämä koskee EU:n ihmisoikeustoimintaakin. On selvää, että oikeusvaltion käytänteiden kyseenalaistaminen eräissä EU-maissa ei voi olla vaikuttamatta unionin ihmisoikeustyön uskottavuuteen kansainvälisesti. EU-maiden tulee olla valmiita puhumaan myös omista ihmisoikeushaasteistaan jos keskustelua muiden maiden kanssa halutaan käydä tasavertaisesti. Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeudet ovat koko Eurooppaa, myös meitä itseämme koskeva haaste.

Suomen lähtökohtana on, että EU esiintyy yhtenäisesti. Entäpä jos yhä useammin olemme tilanteessa, jossa yhteistä kantaa ei kerta kaikkiaan löydy tai tavoitteet uhkaavat vesittyä? Tähän pitää varautua – erityisesti silloin kun kyse on meille erityisen tärkeistä ihmisoikeustavoitteista.

Euroopan ihmisoikeustoiminnan tilaa ei pidä silti ylidramatisoida. Eurooppa on edelleen, ja ehkä entistäkin enemmän, esimerkki monille suuremmasta vapaudesta ja yksilöiden erilaisuuden kunnioittamisesta. EU on keskeinen ihmisoikeuspuolustajien toiminnan tukija. Myös Euroopan parlamentin jakama Saharov-palkinto – joka tänä vuonna myönnettiin Venezuelan demokraattiselle oppositiolle – tukee ihmisoikeuspuolustajien työtä. EU on muita pidemmällä yritysten ihmisoikeusvastuita koskevien ohjeiden kehittämisessä ja toimeenpanossa. Esimerkkejä on monia muitakin.

EU:lla on puutteineenkin mahdollisuus olla johtava globaali ihmisoikeustoimija. Tätä Suomi tukee.

Förenta Nationernas allmänna förklaring om de mänskliga rättigheterna är grunden för det internationella människorättsregelverket som vi den i dag känner. Förklaringen antogs av FN:s generalförsamling den 10 December 1948 och kommande söndag börjar det globala firandet av dess 70-årsjubileum.

Det finns de som påstår att mänskliga rättigheters era är över.  Men de som påstår sådant förbigår det som uppnåtts av det globala samfundet under de senaste 70 åren. De internationella mänskliga rättigheterna har möjliggjort att individens röst blir hörd och rättigheter förverkligas. Mänskligheten har tagit stora steg framåt tack vare bl.a. yttrandefriheten, framstegen i förverkligandet av kvinnors rättigheter och rätten till utbildning.

Systemet är inte perfekt och alla får inte sina rättigheter ännu uppfyllda. Men detta är inte en tid att ge upp. Detta är en tid för att kontinuerligt arbeta för det att stater uppfyller sina människorättsförpliktelser och att individen på gatan förstår sina rättigheter och kan kräva dem, om nödvändigt också på det internationella planet.

Vi måste kontinuerligt påminna oss själva om det som generationen efter det andra världskriget ville förmedla till kommande generationer när de förband sig till den allmänna förklaringen om mänskliga rättigheter: att ringaktning och förakt för de mänskliga rättigheterna ledde till barbariska gärningar som upprörde mänsklighetens samvete.

Det är ett arbete som stater inte klarar av ensamma. Ett öppet och fritt civilt samhälle är en väsentlig aktör i främjandet av mänskliga rättigheter.

Finland stöder starkt folkrätten, inklusive de internationella mänskliga rättigheterna. Vi vill fortsättningsvis vara med och arbeta för en värld där mänskliga rättigheter är i centrum. Det är av yttersta vikt att samarbetet mellan FN:s tre pelare: fred och säkerhet, utveckling och mänskliga rättigheter fungerar. Utan ett människorättsbaserat förhållningssätt kan vi inte uppnå fred och säkerhet eller målsättningarna i Agenda 2030 eller vice versa.   Det är därför vi fortsätter vårt starka stöd till FN:s människorättskontor (OHCHR). Och det är därför vi har ställt upp som samnordisk kandidat till FN:s råd för mänskliga rättigheter för perioden 2022–2024. Arbetet måste fortsätta.

Tämä on hyvä tilaisuus kiittää teitä kaikkia yhteistyöstä ulkoministeriön kanssa kuluneena vuonna. Ihmisoikeudet koskevat meitä kaikkia ja kaikilla elämänalueilla. Siksi meitä kaikkia tarvitaan. Ja siksi tarvitaan yhteydenpitoa ja yhteistyötä.

Toivotan kaikille oikein hyvää kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää.

Päivitetty 8.12.2017

Takaisin ylös