Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön periaatteet

Kuva: Satu Ryynänen.Satoja miljoonia ihmisiä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Kuva: Satu Ryynänen.

Maailmassa on menossa vaurauden ja vallan uusjako. Kehitysmaakartta on muuttunut viime vuosina olennaisesti, ja kehitysmaiden kehitys on lähtenyt moniin eri suuntiin.

Eräät väestörikkaat kehitysmaat kuten Kiina ja Intia, mutta myös muutamat Afrikan maat kuten Etelä-Afrikka ja Namibia, ovat nousseet keskitulotason maiden joukkoon.

Osa maailman maista on puolestaan taantunut moniongelmaisiksi, niin sanotuiksi hauraiksi valtioiksi. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat kuitenkin monille maailman ihmisille edelleen arkipäivää. Tähän voimme puuttua kehityspolitiikalla ja - yhteistyöllä.

Myös maailmanpolitiikka ja kansainvälisten toimijoiden väliset valtasuhteet ovat uudistuneet. Kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö ovat osa tätä maailmanlaajuista toimintaympäristöä, ja niiden on uudistuttava sen mukana.

Mitä kehityspolitiikka on ja miksi sitä tarvitaan?

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen johdonmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspoliittisen toiminnan tuloksellisuutta, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta muiden politiikkalohkojen kanssa pyritään parantamaan jatkuvasti.

Suomen kehityspolitiikan pohjana ovat YK:n vuosituhatjulistuksesta johdetut vuosituhattavoitteet, jotka tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen ohella Suomi tukee kehitysmaita pitkällä tähtäimellä pääsemään irti apuriippuvuudesta vahvistamalla näiden omia voimavaroja.

Virallinen kehitysapu, ODA ja muu rahoitus kehitysmaihin

Virallinen kehitysapu (Official Development Assistance = ODA) on taloudellisen yhteistyö- ja kehitysjärjestön (OECD) kehityskomitean (DAC) kehitysmaille antamaa julkista rahoitusta, joka tähtää taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. ODAn antajiin kuuluu 22 OECD:n jäsenmaata sekä monenkeskisiä järjestöjä.

Äärimmäinen köyhyys on yleisempää maaseudulla kuin kaupungissa. Kuva: Liisa Takala.Suurin osa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä asuu maaseudulla. Kuva: Liisa Takala.

ODAksi lasketaan sellaiset rahavirrat, joista ainakin neljäosa on lahja-apua. Maailman taloustilanteen muutokset ovat vaikuttaneet myös ODAan: sen suhteellinen osuus kehitysrahoituksesta on pienentynyt noin 13 prosenttiin (2009). Yhä suurempi osa kehitysmaiden rahavirroista onkin muunlaista rahoitusta, jota antavat myös DACin ulkopuoliset maat, esimerkiksi keskitulotason maat. Sitä ei tilastoida tarkasti, kuten virallista kehitysapua.

Yhtenäiset tavoitteet johtavat parempiin tuloksiin

Suomi on EU:ssa sitoutunut antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyömäärärahoina vuoteen 2015 mennessä. Julkisen kehitysavun lisäksi Suomi pyrkii lisäämään innovatiivisia rahoituslähteitä, kuten päästöhuutokauppatuloja ja ohjaamaan niiden tuottoja kehitykseen.

Monien erillisten omien hankkeiden sijasta kehitysyhteistyötä tehdään nykyisin yhä enemmän avunantajien yhteistyönä. Avunantajien yhteistyö pyritään sopeuttamaan kumppanimaan omaan kehityssuunnitelmaan. Se lisää avun tuloksellisuutta sekä molemminpuolista vastuuta kehityksen tuloksista.

Maailmanlaajuisista kehitysavun periaatteista sovittiin viimeeksi Busanin kokouksessa 2011. Virallisen kehitysavun lisäksi siellä hyväksyttiin toimintatavat myös ODAn ulkopuolisille toimijoille.

Kehityspoliittinen ohjelma ohjaa kehitysyhteistyötä

Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma 2012

Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma suuntaa Suomen kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä vastaamaan paremmin muuttuvan maailman ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Suomen kehityspolitiikan perustana on, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus vaikuttaa ja osallistua sekä kehityksen määrittelyyn että siihen liittyvään toimintaan.

Köyhimmilläkin on oikeudet, ja heidän kykyään toimia niiden puolesta tulee edistää.

Suomen kehityspolitiikassa on neljä painopistealuetta:

  1. ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta
  2. osallistava ja työllistävä vihreä talous
  3. luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu
  4. inhimillinen kehitys.

Kolme tavoitetta – sukupuolten tasa-arvon ja ilmastokestävyyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen – tulee huomioida kaikessa toiminnassa.

Missä ja miten Suomi tekee kehitysyhteistyötä?

Suomi keskittää toimintaansa pääkumppanimaihin. Suomen pääkumppanimaat ovat Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Sambia, Tansania ja Vietnam.

Kaikkea yhteistyötä keskitetään jatkossa yhä enemmän vähiten kehittyneisiin Afrikan maihin sekä niin sanottuihin hauraisiin valtioihin kuten Afganistaniin, Etelä-Sudaniin, Kosovoon ja Palestiinaan.

Naisten aseman edistäminen kuuluu Suomen kehitysyhteistyön prioriteetteihin. Kuva: Pirjo-Liisa Heikkilä.Naisten aseman vahvistaminen kuuluu Suomen kehitysyhteistyön prioriteetteihin. Kuva: Pirjo-Liisa Heikkilä.

Suomen monipuolisten yhteistyömuotojen, kuten budjetti- ja sektorituen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyön avulla voidaan vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Kehitysyhteistyön kautta esimerkiksi vahvistetaan julkista taloushallintoa, lisätään eri hallinnonalojen toimivuutta ja palvelujen saatavuutta, tuetaan elinkeinotoimintaa, vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja kavennetaan korruption elintilaa kehitysmaissa.

Suomi lisää yksityisten yritysten ja julkisten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kehitysyhteistyöhön sekä vahvistamalla valtion vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa, että kehittämällä yksityisen sektorin kehitysyhteistyön muotoja.

Kehityspoliittinen toimikunta seuraa ja arvioi

Valtioneuvoston asettama kehityspoliittinen toimikunta koostuu eduskuntapuolueiden, etu- ja kansalaisjärjestöjen edustajista sekä tutkijoista.

Toimikunta arvioi kehityspolitiikan johdonmukaisuutta, laatua ja vaikuttavuutta sekä seuraa julkisten kehitysmäärärahojen tasoa. Se myös edistää maailmanlaajuisista kehityskysymyksistä käytävää keskustelua Suomessa sekä voimistaa julkisen sektorin ulkopuolelta tulevan kehitysrahoituksen roolia.

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Tämän sivun sisällöstä vastaa Kehityspoliittinen osasto

Päivitetty 16.7.2014

Takaisin ylös