Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Luxemburg

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Luxemburg on valtiomuodoltaan perustuslaillinen monarkia. Se on parlamentaarinen demokratia, jonka päämies on poliittista koskemattomuutta nauttiva suurherttua.  
 
Parlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein, ja niissä valitaan 60-paikkainen parlamentti. Lainsäädäntövaltaa käyttävät parlamentti, hallitus ja valtioneuvosto (Conseil d'Etat), joka toimii hallituksen neuvonantajana lainsäädäntö- ja toimeenpanokysymyksissä.

 
Perustuslain mukaan suurherttua nimittää hallituksen. Käytännössä hän valitsee parlamenttivaalien tuloksen perusteella hallituksen muodostajan, jonka esityksestä hän myöhemmin nimittää hallituksen. Pääministeriksi tulee vaaleissa suurimman äänimäärän saaneen puolueen edustaja. Hallitukset ovat yleensä koalitiohallituksia, jolloin toiseksi hallituspuolueeksi tulee vaaleissa toiseksi suurimmaksi noussut puolue. Perustuslain mukaan suurherttualla on myös oikeus hajottaa hallitus ja erottaa ministeri, mutta käytännössä sekin tapahtuu pääministerin esityksestä.

Perustuslaki

Luxemburgin ensimmäinen perustuslaki on vuodelta 1841. Luxemburgin nykyinen perustuslaki pohjautuu vuoden 1868 perustuslakiin. Siihen on tehty useita muutoksia vuosien varrella. Perustuslaki muodostuu 121 artiklasta, jotka jakautuvat 12 lukuun. Perustuslaissa luetellaan Luxemburgin valtion järjestysmuoto, yksilön perusoikeudet sekä ylinten valtioelinten suhteet.

Valtion hallinnollinen jakaantuminen

Luxemburg on jaettu kolmeen alueeseen (Diekirch, Grevenmacher ja Luxemburg), jotka jakautuvat kantoneihin ja nämä taas kuntiin. Kunnan asukkaat valitsevat suoraan kunnanvaltuuston (Conseil communal), joka toimii toimeenpanoelimenä. Kunnallisvaalit käydään kuuden vuoden välein (seuraavaksi syksyllä2017). Kuntaa hallinnoi kunnanjohtaja (bourgmestre) yhdessä raadin kanssa (Collège des bourgmestre et échevins). Raadin jäsenet valitsee kunnanvaltuusto.

Valtionpäämies

Nimike luxemburgiksi: de Groussherzog 

 

  • ranskaksi: Le Grand-Duc
  • saksaksi: der Großherzog 
  • suomeksi: suurherttua
  • ruotsiksi: storhertig

 

Luxemburgin valtionpäämies on suurherttua Henri (s. 1955), joka astui valtaan 7. lokakuuta 2000 suurherttua Jeanin (s. 1921) luovuttua kruunusta poikansa hyväksi. Suurherttua Jean elää edelleen. Suurherttua Henrin puhuttelunimike on Son Altesse Royale.
 
Kruunu siirtyy kruununperimisjärjestyksessä suoraan alenevassa polvessa vanhimmalle perijälle. Lainmuutoksella vuonna 1907 myönnettiin kruununperimisoikeus myös naispuoliselle perijälle, koska suurherttua Adolphelta ei jäänyt miespuolisia jälkeläisiä. Suurherttua Henrillä ja suurherttuatar Maria Teresalla (omaa sukua Batista-Falla de Mestre) on viisi lasta, joista ensimmäisenä perimisjärjestyksessä on kruununprinssi Guillaume (s. 1981). 
 
Suurherttuan valta on nimellistä ja pääosin edustuksellista.
 

Parlamentti

  • Nimi luxemburgiksi: d’Chamber 
  • Nimi ranskaksi: Chambre des Députés

Rakenne

Parlamentissa on 60 kansanedustajaa, poliittisissa ryhmittymissä vähintään viisi jäsentä, muut ovat niin kutsuttuja teknisiä ryhmittymiä. Parlamentissa on pysyviä ja erikoisvaliokuntia sekä työvaliokuntia.

Puolueet 

 

CSV (Chrëschtlech Sozial Vollekspartei)

 kristillissosiaalinen kansanpuolue
LSAP (Lëtzebuergesch Sozialistesch Aarbechterpartei)

 sosialistinen työväenpuolue

DP (Demokratesch Partei)

 demokraattinen puolue (liberaalit)

Gréng (Déi Gréng) vihreät
ADR (Aktiounskomitee fir Demokratie a Rentegerechtegkeet) demokratialiike (populistinen oikeisto)
DL (Déi Lénk) vasemmisto

 

Parlamentin kokoonpano

 

 

1999

2004

2009

CSV

19

24

26

LSAP

13

14

13

DP

15

10

9

Vihreät 

5

7

7

ADR

7

5

4

Vasemmisto

1

-

1

Vaalijärjestelmä

Valtiollisissa vaaleissa on käytössä suhteellinen vaalijärjestelmä. Vaalikausi on viisi vuotta ja vaaleissa on äänestyspakko. Äänioikeus parlamenttivaaleissa on 18 vuotta täyttäneellä Luxemburgissa asuvalla maan kansalaisella. Poliittiset ryhmittymät asettavat ehdokaslistoja, joissa ehdokkaiden lukumäärä ei saa ylittää vaalipiiristä valittavien edustajien lukumäärää. Vaalipiirejä on neljä, ja ne jakautuvat ilmansuuntien mukaan: Etelä (23 edustajaa), Keskusta (21 edustajaa), Pohjoinen (9 edustajaa) ja Itä (7 edustajaa). Edelliset säännönmukaiset vaalit järjestettiin 7. kesäkuuta 2009. Seuraavat säännönmukaiset vaalit järjestetään kesäkuussa 2014.


Luxemburgin parlamenttivaaleissa on erikoinen vaalijärjestelmä. Jokaisella äänestäjällä on yhtä monta ääntä käytettävissään kuin vaalipiirissä on valittavia edustajia. Äänistä vain kaksi voi antaa yhdelle ehdokkaalle, mutta ääniä voi antaa puoluerajojen yli. Maassa äänestetään useasti pikemminkin henkilöä kuin puoluetta. Järjestelmä suosii siten julkisuudessa jo esillä olevia ehdokkaita. Esimerkiksi viime parlamenttivaaleissa pääministeri Jean-Claude Junckeria äänesti omassa vaalipiirissään kaksi äänestäjää kolmesta. Niin sanotut kakkosäänet voivat kuitenkin jakautua yllättävästi.

 

Hallitus

Luxemburgin pääministeri on Jean-Claude Juncker (CSV).

 
Juncker on toiminut pääministerinä vuodesta 1995 lähtien. Hänet nimitettiin tähän tehtävään ensimmäistä kertaa 16.1.1995, minkä jälkeen hänen puolueensa on voittanut vaalit sekä 1999, 2004 että 2009. Juncker edustaa kristillissosiaalista kansanpuoluetta, joka on pitkään ollut maan suurin puolue.Hallitukset ovat yleensä kahden suurimman puolueen koalitiohallituksia. Vuodesta 2004 lähtien koalition ovat muodostaneet kristillissosiaalinen kansanpuolue ja sosialistit.

Hallituksen muodostamistapa

Suurherttua nimittää suurimman puolueen edustajan hallitustunnustelijaksi. Pääsääntöisesti pääministeri edustaa suurinta puoluetta.

Hallinto

Keskushallinto on hyvin pieni ja henkilövaihdoksia ei juurikaan tehdä hallituksen vaihtuessa.

 

Sisäpolitiikka

Luxemburgin sisäpolitiikka on hyvin vakaata ja konsensushakuista. Koko sodanjälkeisen ajan hallitukset on muodostettu kristillissosiaalisen kansanpuolueen (CSV) johdolla. Toisena hallituspuolueena on ollut joko sosialistinen työväenpuolue (LSAP) tai liberaalit (DP). 

 

Vuoden 2009 parlamenttivaalien jälkeen muodostetussa pääministeri Jean-Claude Junckerin neljännessä hallituksessa CSV:llä on yhdeksän ministerinpaikkaa ja LSAP:lla kuusi. Pääministeri Juncker on ollut yhtäjaksoisesti hallituksen jäsenenä 29 vuotta ja pääministerinä 17 vuotta. Pääministeri Junckerin kansansuosio ja luottamus hallitusta kohtaan ovat korkealla tasolla. Pääministerin puolue sai kesällä 2009 vaalivoiton ja sillä on nyt 43,3 prosenttia parlamenttipaikoista. Sekä LSAP että pääoppositiopuolue DP menettivät yhden kansanedustajapaikan. Parlamentissa ovat lisäksi edustettuina vihreät, oikeistopopulistinen ADR sekä vasemmisto.

 

Luxemburg on vauras maa, ja sen BKT henkeä kohden on maailman toiseksi korkein. Maassa on kahdenkymmenen vuoden kuluessa kaksinkertaistettu työpaikkojen määrä. Samalla maan talouselämä ja taloudellinen kasvu ovat riippuvaisia naapurimaiden työvoimaresursseista. Saksan, Suomen ja Alankomaiden ohella Luxemburg on yksi niistä maista, jotka ovat toistaiseksi saanut korkeimman mahdollisen luottoluokituksen. Pitkän voimakkaan kasvukauden jälkeen (vuosikasvu liki 5 prosenttia) talouskasvu näyttää kuitenkin pysyvästi siirtyneen aikaisempaa matalammalle tasolle. Julkiset menot kasvavat nopeasti ja työvoimakustannukset nopeammin kuin naapurimaissa. Finanssisektorin keskeinen asema tekee Luxemburgin talouden riippuvaiseksi ulkoisista vaihteluista. Hallitus on asettanut tavoitteekseen julkisen talouden tasapainottamisen vuoteen 2014 mennessä.  

 

Samanaikaisesti parlamenttivaalien kanssa kesällä 2009 pidetyissä eurovaaleissa CSV sai europarlamenttiin kolme edustajaa, jotka kuuluvat kristillisdemokraattien ryhmään (EPP-ED). LSAP, DP ja vihreät saivat kukin yhden edustajan, jotka kuuluvat sosialistien ja demokraattien (S&D), liberaalien (ALDE) ja Vihreiden/Euroopan vapaan allianssin ryhmiin.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Luxemburg

Päivitetty 23.3.2012

Takaisin ylös