Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Italian ulkopoliittisissa painotuksissa näkyy maan historiallinen asema Euroopan sydämessä ja Välimeren alueen keskellä. Myös siirtolaisuuden ja kylmän sodan liittolaisuuden myötä tiivistynyt suhde Yhdysvaltoihin on tärkeä taustatekijä.

 

Italia kannattaa perinteisesti monenkeskisiin neuvotteluihin perustuvaa politiikkaa. Tämä ei kuitenkaan estä sitä vaalimasta kahdenvälisiä suhteitaan etenkin suurvaltoihin. Italia vaalii myös kahdenvälistä erityissuhdetta Venäjään.

 

Italian ensimmäinen ulkopoliittinen painopiste on perinteisesti ollut Eurooppa. Italia on EU:n perustajajäsen. Maa on perinteisesti kannattanut EU-yhteistyön tiivistämistä ja yhteisen ulkopolitiikan vahvistamista. Maa on myös tukenut eurooppalaisen puolustusidentiteetin kehittämistä Naton sisällä. Naton laajentumiskeskustelussa Italia on korostanut hyviä suhteita Venäjään.

 

Viime vuosien ulkopoliittisia valintoja selittävät osaltaan Italian teolliset intressit sekä energiayhteistyö Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja entisen Neuvostoliiton maiden kanssa. Berlusconin IV hallituksella (2008-) oli toisaalta korostetun lämpimät välit Israelin kanssa.

 

Ulkopolitiikassa näkyy myös hallitusten pyrkimys nostaa maan profiilia ja tulla tunnustetuksi merkittävänä maailmanpoliittisena toimijana. Italia ei kuitenkaan ole ulkopolitiikassa onnistunut nousemaan maan ja talouden kokoa vastaavaan asemaan.

Puolustuspolitiikka

Italian maanpuolustus perustuu vapaaehtoisiin asevoimiin. Yleinen asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 2005. Vapaaehtoisina asepalveluksen (10 kk) voivat suorittaa 18-27 -vuotiaat miehet ja naiset. Asevoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti.

Puolustushaarat

(1) Maavoimat (Esercito): 

 

Italian maavoimat käsittää rauhanaikana 11 taisteluprikaatia ja 6 tukiprikaatia. Rauhanajan joukkojen kokonaisvahvuus on 104.000 (2010).

 

(2) Merivoimat (Marina Militare):

 

Italian merivoimat (Marina Militare)  Rauhanajan joukkojen kokonaisvahvuus on noin 32.600 (2010). Merivoimiin kuuluu myös Italian rannikkovartiosto (Comando delle Capitanerie di Porto - Guardia Costiera).  

 

Suomi on tehnyt italialaisen Intermarinen kanssa sopimuksen kolmen MITO-luokan miinantorjunta-aluksen hankkimisesta.

 

(3) Ilmavoimat (Aeronautica Militare):

 

Rauhanajan joukkojen kokonaisvahvuus on noin 42.600 (2010). Ilmavoimien pääasiallista kalustoa ovat Eurofighter 2000 -hävittäjät sekä AMX- ja Panavia Tornado -monitoimihävittäjät. 

 

(4) Sotilaspoliisi (Arma dei Carabinieri):

 

Italian puolustushaaroihin luetaan myös sotilaspoliisi (carabinieri), jonka kokonaisvahvuus on noin 109.000. Suurin osa sotilaspoliisin tehtävistä on normaaleja poliisitehtäviä, jotka ovat osin päällekkäisiä sisäasiainhallinnon alaisen poliisin (polizia) kanssa.

Puolustusbudjetti

Puolustusbudjetti oli vuonna 2012 kaikkiaan 21,3 miljardia euroa eli noin 1,3 prosenttia BKT:stä. Henkilöstömenot muodostavat yli 65 prosenttia puolustusbudjetista.

Puolustusteollisuus

Italian asevoimat nojaa vahvasti kotimaisen puolustusvälineteollisuuden tuotantoon. Italian puolustusteollisuus on myös vahva globaali toimija. Finmeccanica-konserni on maan toiseksi suurin teollisuusyritys (Fiatin jälkeen): sen liikevaihto vuonna 2011 oli 17,3 miljardia euroa. Konsernin palveluksessa on noin 73 000 työntekijää. Finmeccanica-konserniin kuuluu muun muassa helikoptereita valmistava AgustaWestland, lentokonevalmistaja Alenia Aeronautica ja sotilaselektroniikkaan erikoistunut SELEX. Lisäksi konserni on osaomistaja muun muassa Thales Alenia Space -yhtiössä, ohjusvalmistaja MBDA:ssa, helikopterivalmistaja NHIndustries-yhtiössä, Eurofighter GmbH:ssa sekä GMAS-sotilasilmailuyhtiössä.  

Kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot

Italia osallistuu parhaillaan 30 kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon. Yhteensä kansainvälisissä operaatioissa palvelee noin 7420 italialaista.

Suurin painotus on Afganistanissa, jossa Naton johtamassa ISAF-operaatiossa ja EU:n EUPOL koulutusmissiossa palvelee yhteensä yli 4000 italialaista. Toiseksi suurin on Libanonissa, jossa YK:n UNIFIL-operaatiossa palvelee 1100 italialaista.

Italialla on merkittävä rooli myös Kosovon alueen eri kriisinhallintaoperaatioissa, joissa palvelee yli 1000 italialaista. Maalle perinteisesti tärkeällä Välimeren alueella Italia osallistuu Naton Active Endeavour -operaatioon ja YK:n UNSMIL -tukioperaatioon Libyassa. Afrikan sarvessa Italia osallistuu merirosvouksen vastaiseen Naton Ocean Shield -operaatioon sekä EU:n vastaavaan Atalanta -operaatioon. 

Kehityspolitiikka

Italian julkinen kehitysyhteistyö on ollut vuosia leikkausten kohteena, ja talouskriisin myötä ulkoministeriöön kohdistuneet leikkaukset ovat heikentäneet kehitysyhteistyön jo ennestään vähäisiä määrärahoja. Maan julkinen kehitysapu on laskenut ennätykselliset 61 prosenttia vuodesta 2008 saavuttaen historiallisen alhaisen tason vuonna 2010.  Vuonna 2011 Italian julkinen kehitysapu oli 4,2 miljardia dollaria, joka vastasi noin 0,19 prosenttia BKT:stä (OECD).

 

Italia ei ole kyennyt pysymään kehitysavun kasvattamiselle määrittelemissään tavoitteissa. Nykyisen tilanteen valossa on epätodennäköistä, että Italia pystyisi nostamaan kehitysavun määrän EU:ssa yhteisesti sovitulle 0,7 % tasolle BKT:stä vuoteen 2015 mennessä. Positiivinen edistysaskel Italian kehitysavulle on Montin hallitukseen ensimmäistä kertaa nimitetty kehitysyhteistyöministeri.

 

Italian kehityspolitiikan prioriteettiteemoja ovat erityisesti maatalous ja ruokaturva, mikä selittyy osin maatalouteen keskittyneiden YK-järjestöjen sijainnilla Roomassa. Italian tärkeitä teemoja ovat myös inhimillinen kehitys, erityisesti terveys ja koulutus sekä hyvä hallinto. Maantieteellisesti Italian kehitysapu painottuu Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan ja Italiaa maantieteellisesti lähellä oleviin alueisiin: Välimeren alue, Lähi-Itä ja Balkanin niemimaa.

Italiassa tehdään laadukasta kehitysyhteistyötä kansalaisjärjestötasolla ja järjestöjen rahoitus kehitysyhteistyöhankkeille ylittää huomattavasti ulkominiteriön hallinnoimat kehitysyhteistyömäärärahat (vuonna 2009 järjestöt keräsivät varainkeruulla noin 289 miljoonaa euroa). 

Ihmisoikeudet

Italian ihmisoikeuspolitiikan kärkihanke on kuolemanrangaistuksen kieltäminen. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa Italia ajaa johdonmukaisesti sopimusta kuolemanrangaistuksen niin kutsutusta moratoriosta eli toimeenpanon keskeyttämisestä.

 

Berlusconin IV hallituksen aikana Italia nosti ihmisoikeuspolitiikkansa kärkeen myös uskonnonvapauden. Erityisesti ex -ulkoministeri Franco Frattini otti usein kantaa kristittyjen vainoon eri puolilla maailmaa. Myös nykyinen ulkoministeri Terzi Sant’Agata on korostanut uskonnonvapauden merkitystä.

Viime vuosina Italia on saanut kritiikkiä kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä erityisesti Pohjois-Afrikan tapahtumien seurauksena Italiaan saapuvien henkilöiden ihmisoikeuksien puutteellisesta turvaamisesta. Mm. Amnesty International kritisoi voimakkaasti meriteitse Libyasta saapuvien turvapaikanhakijoiden kohtelua: Italian tekemiä sopimuksia Pohjois-Afrikan maiden kanssa maahanmuuton rajoittamiseksi, turvapaikanhakijoiden käännyttämistä ilman oikeudenmukaista turvapaikanhakemenettelyä sekä vastaanottojärjestelmän puutteellisuutta. Kansainväliset järjestöt kritisoivat Italiaa myös romanivähemmistön kohtelusta sekä myös yleisemmin vähemmistöjen syrjinnästä.