Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Yhdysvallat

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Päämääränä Yhdysvaltain turvallisuuden takaaminen

Presidentti Obaman hallinnon ulkopolitiikan päämääränä on Yhdysvaltain turvallisuuden takaaminen. Obaman mukaan kansan turvallisuuden varmistaminen ja amerikkalaisten perusarvojen sekä aatteiden kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä.

 

Hallinnon tavoitteena on nostaa diplomatia ja kehitys puolustuksen rinnalle ulkopolitiikan ydinelementtien joukkoon, ja konfliktien ehkäiseminen, ratkaiseminen sekä konfliktialueiden jälleenrakennus ovat yhä keskeisempi osa tulevaisuuden ulkopolitiikkaa.

 

Tarpeen vaatiessa Yhdysvallat ei kaihda voimankäyttöä silloin kun sen omat intressit, kansalaiset tai liittolaiset ovat uhattuina. Edistäessään intressejään Yhdysvallat on kuitenkin valmis kuuntelemaan muita ja keskustelemaan vastapuolen kanssa. Vuonna 2009 ulkopolitiikan toteuttamista vaikeutti maan sisäpoliittinen tilanne: taloudellinen tilanne, työpaikkojen luominen sekä terveydenhuoltouudistus vaativat presidentin huomion.

Laaja ulkopoliittinen agenda

Ulkopoliittinen agenda on laaja ja sen toteuttaminen haasteellista: Yhdysvallat haluaa vahvistaa suhteitaan historiallisiin kumppaneihin Eurooppaan ja Aasiaan, ja se on luonut yhteyden nouseviin maihin kuten Intiaan, Indonesiaan ja Brasiliaan. Kiinaan ja Venäjään on pyritty luomaan rakentavat suhteet.

 

Huhtikuussa 2010 Yhdysvallat allekirjoitti strategisten aseiden vähentämistä koskevan sopimuksen Venäjän kanssa. Ydinaseiden leviämisen estäminen on tärkeää presidentti Obamalle. Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen on edelleen haasteena Iranissa ja Pohjois-Koreassa. Lähi-idän rauhaa, turvallisuutta ja rauhanprosessia edistetään.

 

Afganistanissa ja Pakistanissa on käsiteltävänä vakavia turvallisuusongelmia ja Irakin sota halutaan lopettaa vastuullisesti. Yhdysvaltain ulkopoliittisella agendalla ovat myös seuraavat globaalit haasteet: ilmastonmuutos ja energiakysymykset, ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, Internetin vapauden sekä naisten aseman vahvistaminen. Kehityspuolella ensisijaisia tavoitteita ovat globaali terveys ja ruokaturvallisuus.

Alueellinen yhteistyö

Yhdysvallat on Amerikan valtioiden järjestön (Organization of American States, OAS) jäsen. Kyseinen järjestö on läntisen pallonpuoliskon johtava valtioiden yhteistyöjärjestö. Järjestön yleiskokous järjestetään vuosittain, ja Yhdysvalloilla on pysyvä edustusto järjestössä.

 

Lisäksi Yhdysvallat järjestää yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa Pohjois-Amerikan foorumin (North American Forum), jossa valtioiden hallinnon ja talouselämän edustajat keskustelevat taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista. Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan johtajat kokoontuvat vuosittain myös Pohjois-Amerikan johtajien kokouksessa (Nort American Leaders’ Summit).

Kahden- ja monenväliset sopimukset

Yhdysvalloilla on lukuisia alueellisia kahden- ja monenvälisiä sopimuksia kuten

  • Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, North American Free Trade Agreement, NAFTA Kanadan ja Meksikon kanssa,
  • Keski-Amerikan vapaakauppasopimus, Dominican Republic – Central America Free Trade Agreement, CAFTA-DR Dominikaanisen tasavallan ja viiden muun Keski-Amerikan valtion kanssa ja 
  • Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomento, North American Aerospace Defense Command, NORAD Kanadan kanssa.

Puolustuspolitiikka

Yhdysvallat on ainoa suurvalta, jolla on sekä maailmanlaajuiset intressit että globaali toimintakyky.  Yhdysvallat toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella aktiivisesti ja sen sotilaallinen läsnäolo ulottuu lähes kaikkialle maailmassa. Yhdysvallat on valmis käyttämään asevoimiansa oman alueensa ulkopuolella taloudellisten ja turvallisuuspoliittisten intressiensä turvaamiseksi.

 

Yhdysvaltain asevoimien päätehtävä on maan kansalaisten sekä kansallisten etujen turvaaminen.  Vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen kansallisen turvallisuuden takaaminen on ollut keskeinen teema Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Irak ja Afganistan

Sotilasoperaatiot Irakissa ja Afganistanissa ovat kuluttaneet asevoimien henkilöstä ja kalustoa. Sodan vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskuntaan kansalliskaartin ja reserviläisten aikaisempaa suuremman osuuden johdosta. Yhdysvallat on sitoutunut Irakiin pitkälle tulevaisuuteen, vaikka sen taistelujoukot on suunniteltu vedettäväksi Irakista vuoden 2010 loppuun mennessä. Yhdysvallat on sitoutunut pitkäaikaisesti myös Afganistaniin.

 

Yhdysvallat pyrkii ensisijaisesti yhteistyöhön liittolaistensa kanssa sekä hankkimaan kansainvälisen oikeutuksen voimankäyttötoimilleen. Yhdysvallat on kuitenkin ollut valmis toimimaan tietyissä tapauksissa myös ilman kansainvälisoikeudellista valtuutusta yksin tai vapaaehtoisten maiden koalitiossa, jos maan kansallinen etu on sitä vaatinut. Yhdysvallat ei sulje pois ennaltaehkäisevää voimankäyttöä. Kokemukset Irakin sodassa sekä Afganistanissa ovat vahvistaneet suuntausta kohti monenkeskistä yhteistyötä sekä laaja-alaista, ennalta ehkäisevää ja yhteiskunnan eri sektoreiden rakentamista painottavaa näkemystä kriisinhallinnassa.

 

Yhdysvaltain asevoimien vahvuus on noin 1,3 miljoonaa sotilasta. Puolustukseen käytetään vuoden 2010 aikana noin 800 miljardia dollaria.

Vuoden 2010 puolustusselonteko

Vuoden 2010 alussa julkaistu Yhdysvaltain puolustusselonteko ”Quadrennial Defense Review, QDR”, määrittelee Obaman hallinnon kansallisen puolustusstrategian sekä asevoimien kehittämisen suunnan. Selonteon neljä päätavoitetta ovat

 

  1. voittaa käynnissä olevat sodat Irakissa ja Afganistanissa,
  2. ennaltaehkäistä ja torjua tulevaisuuden uhkat,
  3. valmistautua voittamaan tulevaisuuden konfliktit ja
  4. ylläpitää ja kehittää asevoimia.

 

QDR 2010 korostaa aikaisempia selontekoja voimakkaammin yhteistyötä eri viranomaisten välillä sekä kansainvälisten kumppanuuksien merkitystä ongelmanratkaisussa. Selonteko löytyy Puolustusministeriön sivuilta (http://www.defense.gov/qdr/).

 

Muita keskeisiä Obaman hallinnon julkaisemia puolustushallinnon strategia-asiakirjoja ovat muun muassa:

 

Yhdysvaltain puolustushallinnon rakenne

Yhdysvaltojen puolustushallinnolle ja ylimmälle sotilaalliselle päätöksentekojärjestelmälle on ominaista korostettu siviilijohtoisuus. Presidentin asema puolustushallinnon johdossa on keskeinen: hän on asevoimien ylipäällikkö. Käytännössä presidentti johtaa asevoimia puolustusministerin sekä puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan kautta. Jokaisella puolustushaaralla on muun muassa oma ministerinsä, joka johtaa esikuntineen oman puolustushaaransa hallintoa, koulutusta ja varustamista. Yhdysvaltojen asevoimien puolustushaarat ovat maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja merijalkaväki.

 

Yhdysvaltojen puolustuspolitiikkaa ja asevoimien kehitystä ohjataan hallituksen päätöksillä sekä eräillä määräaikaisilla asiakirjoilla, jotka käsitellään ja hyväksytään kongressissa. Näin kansanedustuslaitos pääsee vaikuttamaan puolustuspolitiikkaan, vaikka järjestelmä muutoin on hyvin presidenttikeskeinen. Tärkein kongressin vaikutuskeino on vuosittainen budjettikäsittely.

 

Puolustusministeri on vastuussa sekä puolustuspolitiikan laatimisesta että sen toteuttamisesta ja puolustusministeriön jokapäiväisen toiminnan johtamisesta. Hänen lähimpänä apulaisenaan on varapuolustusministeri.

 

Puolustusministeriö (virallisesti Department of Defense, DoD, mutta yleensä puhekielessä Pentagon) vastaa sotilaallisen voiman tuottamisesta sodan ehkäisemiseksi ja Yhdysvaltojen suojaamiseksi. Puolustusministeriötä johtaa puolustusministeri presidentin alaisuudessa.

 

Puolustusministeriön osia ovat:

 

  • Office of the Secretary of Defense (OSD, suomalaisittain varsinainen puolustusministeriö)
  • Joint Chiefs of Staff (puolustushaarakomentajien neuvosto), jonka johtoesikuntana on Joint Staff (suomalaisittain pääesikunta)
  • Department of Army (maavoimaministeriö)
  • Department of Navy (merivoimaministeriö)
  • Department of Air Force (ilmavoimaministeriö)
  • Unified Combatant Commands (alueelliset ja toiminnalliset voimaryhmät)
  • Inspector General (sisäisen tarkastuksen toimisto)

Office of the Secretary of Defense

Office of the Secretary of Defense on puolustusministerin esikunta, jonka tärkeimmät tehtävät liittyvät puolustuspolitiikan ja puolustusbudjetin laatimiseen sekä asevoimien kehittämiseen. OSD:hen kuuluvat muun muassa puolustusministerin ja varapuolustusministerin toimistot, sekä viisi apulaispuolustusministeriä (Under Secretary of Defense). Apulaispuolustusministereiden alaisuudessa toimii lisäksi useita eri aloista vastaavia avustavia ministereitä, joiden vastuualueina ovat politiikka, henkilöstö ja valmius, tilintarkastus, tiedustelu sekä materiaalihankinnat, teknologia ja logistiikka.

Puolustushaarakomentajien neuvosto

Puolustushaarakomentajien neuvostoa johtaa puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja (Chairman of the Joint Chiefs of Staff). Muina jäseninä ovat neuvoston varapuheenjohtaja sekä maa-, meri-, merijalkaväen ja ilmavoimien komentajat. Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan esikuntana toimii Joint Staff (joka vastaa lähinnä pääesikuntaa), johtajanaan Director of the Joint Staff.

 

Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja on korkein sotilashenkilö Yhdysvalloissa ja hän vastaa suomalaisittain puolustusvoimain komentajaa. Toiminnallisesti puheenjohtaja ei kuitenkaan ole asevoimien komentaja, sillä hän ei vastaa asevoimien operatiivisesta johtamisesta. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on toimia presidentin, kansallisen turvallisuusneuvoston ja puolustusministerin tärkeimpänä sotilaallisena neuvonantajana.

Maa-, meri- ja ilmavoimien ministeriöt

Maa-, meri- ja ilmavoimien omat ministeriöt (Military Departments) vastaavat joukkojen tuottamisesta, organisoinnista, varustamisesta ja kouluttamisesta voimaryhmien käyttöön. Näitä puolustushaaraministeriöitä johtavat puolustushaaraministerit, joiden alaisuudessa puolestaan ovat vara- ja apulaispuolustushaaraministerit sekä puolustushaarojen komentajat.

 

Merivoimat ja merijalkaväki kuuluvat merivoimaministeriön alaisuuteen. Merivoimia lukuun ottamatta kaikilla puolustushaaroilla on kolme eri komponenttia: aktiivijoukot, reservijoukot ja kansalliskaarti. Merivoimilla ei ole omaa kansalliskaartia. Aktiivijoukkojen tapaan reservijoukot on tarkoitettu liittovaltion johdettaviksi. Kansalliskaartin joukot ovat ensisijaisesti osavaltioiden kuvernöörien johdossa oleva sotilaallinen komponentti, jonka liittovaltio voi tarvittaessa ottaa johtoonsa.

Alueelliset voimaryhmät

Yhdysvallat on jakanut maapallon kuuden alueellisen voimaryhmän vastuualueeksi. Näiden alueellisten voimaryhmien lisäksi asevoimiin kuuluu neljä toiminnallista voimaryhmää, ilman varsinaista aluevastuuta.

Kehityspolitiikka

Ulkoinen apu kuuluu ulkopolitiikan kulmakiviin

Ulkoinen apu on yksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kulmakivistä. Siitä vastaavat ulkoministeriö ja United States Agency for International Development (USAID), joka on liittovaltion alainen itsenäinen laitos. Ulkoisen avun hallinnointi on kuitenkin melko hajanaista, ja kokonaiskuvan saaminen voi olla varsin hankalaa.

Yhdysvallat on suurin yksittäinen kehitysavun antaja

Absoluuttisin termein Yhdysvallat on suurin yksittäinen kehitysavunantajamaa vuonna 2006 (21,75 miljardia dollaria), mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen esimerkiksi EU:n osuus on suurempi. Vuonna 2006 Yhdysvaltojen kehitysapu oli noin 0,16 prosenttia sen bruttokansantuotteesta, kun EU:n vastaava luku oli 0,43 prosenttia.

 

Kokonaisuudessaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön kansainvälisten asioiden budjetti on noin 50 miljardia dollaria, mikä sisältää sekä ulkoministeriön että USAIDin kansainvälisten toimintojen kuluja hallinnosta hakeyhteistyöhön. Tästä USAIDin osuus on vuonna 2010 noin 1,6 miljardia dollaria. Ulkoministeriön hallinnoimaan kahdenvälisen avun osuus on noin 22,5 miljardia dollaria ja itsenäisten järjestöjen (esimerkiksi Peace Corpsin ja Millennium Challenge Corporationin) noin 1,5 miljardia. Kansainvälisille organisaatioille on varattu noin 3,8 miljardia ja multilateraalitoimintaan noin 2,4 miljardia. Kansainvälisten rahoituslaitosten osuus on noin 2 miljardia dollaria.

Kehitysavulle entistä tärkeämpi asema Obaman kaudella

Presidentti Obaman kaudella merkittävä ulkoista apua koskeva uutinen on, että kehitysapu halutaan nostaa entistä korkeammalle Yhdysvaltojen ulko-, puolustus- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.

 

Presidentin kehityspolitiikkaa koskeva selvitys (Presidential Study on Global Development) on ollut valmisteilla jo jonkin aikaa. Alustavien tietojen perusteella ulkoista apua tultaneen uudistamaan merkittävällä tavalla. Selvityksen arvellaan valmistuvan lähikuukausina. Samoin ulkoministeriön laatima arvio (Quadrennial Diplomacy and Development Review) on ollut työn alla jo pitkään, ja sen odotetaan valmistuvan syksyllä 2010.

 

Vuosi 2010 onkin eräänlainen välivuosi, jonka kuluessa koko ulkoinen apu käydään kriittisesti läpi. Yhdysvallat pyrkii lisäämään transatlanttista yhteistyötä ja nostamaan avun tehokkuutta. Yhteistyötä halutaan lisätä erityisesti kehitysmaissa, mutta myös politiikka-tason yhteistyölle on kysyntää.

Maakohtainen apu vuosina 2009 ja 2010

Vuonna 2009 maakohtaiseen ulkoiseen apuun käytettiin noin 26 miljardia dollaria. Afrikan osuus oli noin 6,6 miljardia ja Lähi-idän vajaa 5 miljardia. Israel ja Egypti olivat vielä vuonna 2009 suurimmat yksittäiset vastaanottajamaat. Irak kuului viime vuonna pienimpiin vastaanottajamaihin, mutta jälleenrakennuskauden päästessä alkuun sen osuus kasvaa. Afganistanin osuus oli yli miljardi dollaria.

 

Vuoden 2010 arvio Yhdysvaltojen maakohtaiseksi avuksi on noin 34 miljardia. Afrikka nousee 7 miljardiin ja Lähi-itä 5,5 miljardiin. Israel ja Egypti ovat edelleen suurimmat vastaanottajat, eikä Israelin tuki ole ennakkopuheista poiketen laskenut (noin 2,2 miljardia). Egyptin osuus on noin 1,3 miljardia ja Irakin, Jordanian sekä West Bank/Gazan osuudet ovat kaikki puolen miljardin tietämillä. Afganistan on saamassa 2,6 miljardia  ja Pakistan 1,4 miljardia. Perinteiset kumppani- ja kohdemaat Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa eivät yllä enää näihin lukemiin Kolumbiaa lukuun ottamatta (0,5 miljardia).

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Ihmisoikeudet

Yhdysvaltain hallinnossa ihmisoikeusasioita koordinoi ulkoministeriön demokratian, ihmisoikeuksien ja työvoima-asioiden osasto (the Bureau of Democracy, Human Rights, and Labour, DRL).

Demokratia kuuluu Yhdysvaltain ihmisoikeuspolitiikan keskiöön

Demokratia, sananvapaus ja oikeusvaltio muodostavat Yhdysvaltain ihmisoikeuspolitiikan kulmakiven.

 

Ihmisten on saatava valita johtajansa vapaasti, ja heillä on oikeus vapaaseen tiedon saamiseen ja välittämiseen. Ihmisten tulee myös voida puhua, kritisoida, väitellä ja uskoa haluamansa tavalla, jotta he pystyvät toteuttamaan itseään.

 

Jokaisella tulisi olla mahdollisuus täysipainoiseen ja väkivallattomaan elämään. Demokratia ei ole pelkästään vapaiden vaalien järjestämistä, vaan toimiakseen se tarvitsee aktiivisia kansalaisia, vapaan median, riippumattomat tuomioistuimet ja läpinäkyvät toimielimet, jotka ovat vastuussa kaikille kansalaisille ja suojelevat heidän oikeuksiaan yhtäläisesti.

 

Demokratian lisäksi ihmiskunnan kehitys on Yhdysvalloille tärkeä ihmisoikeuspolitiikan tavoite. Jotta ihmisillä olisi mahdollisuus hyödyntää oikeuksiaan, heille on pystyttävä tarjoamaan perusoikeudet kuten ruokaa, suojaa ja koulutusta. Lisäksi ympäristön kestävä kehitys, terveys, pakolaisten suojelu sekä naisten, lasten ja vähemmistön oikeudet ovat tärkeitä.

Miten ihmisoikeuksia kohennetaan?

Ulkoministeri Hillary Clinton linjaa Obaman hallinnon neljä päälähestymistapaa ihmisoikeuksien kohentamiseen seuraavasti:

 

  • Kansainväliset standardit ja niiden seuraaminen. Tavoitteena on rohkaista, tai jopa vaatia, että hallitukset ottavat vastuun ihmisoikeuksien sisällyttämisestä lainsäädäntöön, riippumattomien tuomioistuinten pystyttämisestä sekä asiantuntevien ja kurinalaisten poliisivoimien ylläpitämisestä.
  • Käytännönläheiset ja joustavat tavoitteet, jotta ne saavutetaan mahdollisimman yksinkertaisella tavalla.
  • Tuki kansalaisten itsensä ajamalle muutokselle. Ihmisoikeuksien toteuttaminen ei saa olla ainoastaan hallitusten asia.
  • Pääpainopisteiden laajentaminen. Tuetaan niitä, joiden ihmisoikeudet jo toteutuvat sekä hädässä ja avun tarpeessa olevia.

 

Lähde: “Remarks on the Human Rights Agenda for the 21st Century”

Yhdysvallat edistää ihmisoikeuksia yhteistyössä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa

Yhdysvallat pyrkii olemaan ihmisoikeusasioissa läheisessä yhteistyössä erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan Unionin ja erinäisten alueellisten järjestöjen kanssa. Yhdysvallat on YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2009–2012. Yhdysvallat valmistelee vuonna 2010 ihmisoikeusneuvostolle ensimmäistä raporttiaan sisäisestä ihmisoikeustilanteestaan, ja se tulee neuvoston käsiteltäväksi marraskuussa 2010.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Washington

Päivitetty 26.8.2010

Takaisin ylös