Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Chile

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Talouden rakenne

Chile on luonnonvaroiltaan rikas maa, jossa on perinteisesti hyödynnetty erityisesti kuparia, metsää, rautamalmia, nitraatteja, jalometalleja, molybdeenia sekä vesivoimaa. Chilen talous onkin ollut hyvin riippuvainen muutaman perushyödykkeen viennistä. Maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen aiheuttamalta epävakaudelta suojautuakseen maa alkoi 1940-luvulla korvata tuontia teollistamalla, mikä ei kuitenkaan johtanut kestävään kasvuun. 1970-luvulla sotilashallituksen suojeluksessa pantiin toimeen perusteellinen uusliberalistinen reformi. Sääntely purettiin ja markkinat avattiin ulkoiselle kilpailulle. Chile aloitti integroitumisen maailmantalouteen avoimen integraation hengessä ja rakensi kilpailukykyään omien suhteellisten vahvuuksiensa varaan. Chile on tässä ollut Latinalaisessa Amerikassa edelläkävijä. Demokratian palautumisen jälkeen vuonna 1990, 20 vuotta vallassa olleet keskusta-vasemmistohallitukset eivät muuttaneet tätä peruslinjausta, eikä nykyisen oikeistohallituksen uskota sitä huomattavasti muuttavan.

 

Chilessä ensimmäinen valtion yritysten laaja yksityistäminen tapahtui vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Talouden ajautuessa kriisiin 1980-luvulla osa suurista yrityksistä otettiin valtion huomaan, mutta uudelleenyksityistäminen alkoi vuosikymmenen lopulla. Yksityinen sektori on Chilessä suurin työllistäjä. Julkisen sektorin rooli taloudessa rajautuu lähinnä kaivosteollisuuteen. Valtion kupariyhtiö Codelco on merkittävä tulonlähde.

 

Talouden keskeisimmät sektorit ovat teollisuus ja palvelut, jotka yhdessä muodostavat yli 90 % kansantuotteesta. Teollisuudessa kaivosteollisuus, erityisesti kupari, näyttelee tärkeintä osaa. Muut keskeiset alat ovat elintarvike- ja kalajalosteiden tuotanto, puu- ja metsäteollisuus sekä rauta- ja terästeollisuus.

 

Talouden kehitys

Chilen julkisen sektorin talous on ollut pitkään hyvässä kunnossa ja yleistä talouskehitystä ovat vauhdittaneet lukuisat vapaakauppasopimukset. Vientisektorin vetämänä bruttokansantuote lähti kasvuun vuonna 2000, ja vuosien 2004 ja 2008 välillä budjetti on ollut ylijäämäinen. Vuonna 2008 ylijäämää oli 8,7 prosenttia, mutta 2009 alijäämää jäi 4,5 prosenttia. Hallituksen tiukasta finanssipolitiikasta johtuen budjetin ennustetaan kuitenkin kääntyvän ylijäämäiseksi. Vuonna 2009 lisättiin julkisia menoja 5,9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, ja 2010 taloutta on verottanut maanjäristyksen jälkeinen jälleenrakentaminen. 

 
Inflaatio on ollut hallinnassa, joskin se kohosi vuoden 2007 lopulla. Vuonna 2008 inflaatioprosentti oli vuositasolla 7,1 prosenttia, mutta se kääntyi vuonna 2009 1.4 prosentin deflaatioksi. Inflaation ohella huolettaa työttömyys, joka vuonna 2007 tapahtuneen laskun jälkeen on uudessa nousussa, koska uusia työpaikkoja ei synny tarpeeksi. Työttömyys vaivaa erityisesti nuoria.

Makrotalouden indikaattoreita 2006-2009

 

 

    2008

    2009

    2010

    2011

BKT mrd. USD (käyvin hinnoin)

   174,0

    164,6

    203,9

    248,6

BKT:n kasvu (%)

     3,7

     -1,5

     5,1

     6,5

BKT/henk. USD (käyvin hinnoin)

   10382

    10179

   12640

   14394

Kuluttajahintojen inflaatio (%)

     7,1

    -1,4

     3,0

     3,9

Ulkomainen velka milj. USD

    64,3

    74,0

    86,7

     98,5

Työttömyys

     7,8

      9,7

     8,1

      6,6

 

Lähde: Banco Central de Chile, EIU Country Report toukokuu 2011, Chilen valtiovarainministeriö

 

1990-luvun nopean kasvun vuosien jälkeen Chilen talouskasvu on 2000-luvulla ollut hieman hitaampaa, mutta vakaata. 

 

Talouden haasteet

Chilellä on talouskehityksessä monia haasteita, joista osa on saavutettavissa vain pitkäjänteisellä työllä. Chile pyrkii nousemaan raaka-aineiden tuottajasta korkean teknologian ja osaamisen maaksi. Esteenä kuitenkin on, että vaikka innovaatio- ja teknologiatoiminta on asetettu prioriteetiksi, Chile käyttää tutkimukseen ja kehitykseen vain 1,74 prosenttia kansantuotteesta eikä yksityinen sektorikaan panosta kehittämiseen. Talouden tuleva suotuisa kehitys vaatisi myös koko väestön kattavan, laadukkaan koulutusjärjestelmän.

 

Yritysten kasvua ja tuotekehittelyä haittaa kotimaisten markkinoiden rajallisuus eli alhainen ostovoima, minkä korjaaminen taas edellyttäisi tasaisempaa tulonjakoa. Myös tuotannon tehostaminen vaatii toimenpiteitä. Santiagon kauppakamarin julkaiseman raportin mukaan tuottavuus Chilessä ei ole parantunut vuodesta 1997 ja viime vuosina se on jopa heikentynyt. Muita talouskehityksen haasteita ovat maailmantalouden hidastuminen, vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen, energiakriisistä selviäminen ja energiaomavaraisuuden lisääminen, vientituotteiden alhainen jalostusaste sekä työmarkkinasuhteiden kehittäminen.

 

Chilen vahvuutena on hyvin hoidettu makrotalous, jonka hallitus on vakuuttanut kestävän kansainväliset paineet. Chilen talous- ja finanssipolitiikkaa pidetään vastuullisena; maalla on käytössään ylijäämä- ja inflaatiotavoitteet ja joustava valuuttakurssi. Keskuspankin rahapolitiikan arvioidaan purevan inflaatioon. Lisäksi Chilen erityisesti kuparista saatujen tulojen ansiosta reilusti ylijäämäinen valtiontalous on mahdollistanut elvytystoimet vuonna 2009 taantuman uhatessa taloutta. Taantumasta ja maanjäristyksestä huolimatta markkinoiden luottamus Chileen on säilynyt vakaana.

 

Kuparin maailmanmarkkinahinnan huikea nousu viime vuosina on ollut tärkeä tekijä Chilen talouskasvussa ja hintojen jyrkkä putoaminen 2009 selittää myös viennin rajun supistamisen. Kuparintuotanto muun kaivosteollisuuden ohella on Chilen vahvuus jatkossakin. Myös metsäsektori on hyvässä kunnossa, vaikka Chilen vientiteollisuuden kilpailukykyä onkin heikentänyt vuoden 2007 toiselta puoliskolta lähtien Yhdysvaltain dollarin alhainen kurssi suhteessa Chilen pesoon.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Ulkomaankauppa

 

Chilen ulkomaankauppa tapahtuu pääasiallisesti vapaakauppasopimusten piirissä. Ulkomaankauppa on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja Chilen vienti suuntautuu monipuolisesti eri maihin. Vientialueista tärkeimmät ovat Aasia, EU ja NAFTA, ja yksittäisistä maista Kiina, Yhdysvallat, Japani ja Argentiina. Chilen vientitulot supistuivat vuonna 2009 edellisvuoteen verrattuna 19,2 prosenttia. Huomionarvoista on, että Chilen vienti Kiinan kasvoi vuonna 2009 17 prosenttia, vaikka vienti supistui merkittävästi kaikkiin muihin pääkauppakumppaneihin. Kiinan viennin kasvu pehmentää niitä vaikutuksia, joita kysynnän heikentyminen Yhdysvalloissa ja EU:ssa saattaa aiheuttaa muillakin kuin raaka-aineiden alalla, mm. huonekalujen viennille.

 

Kupari käsitti Chilen kokonaisviennistä vuonna 2009 noin 51 prosenttia, mutta viennin tavarajakautuma on monipuolistumassa. Muita tärkeitä vientialoja ovat metsäteollisuus, öljyjalosteet, lohenkasvatus, hedelmien- ja viinintuotanto. Tuonnin puolella välituotteiden osuus oli vuonna 2009 54 prosenttiin kokonaistuonnista. Puolikesto- ja kestokulutustavaroiden tuonnin osuus on vakiintunut viime vuosina vajaan 21 prosentin tuntumaan.

 

 

    2008 

    2009

    2010

    2011

Vienti miljardia dollaria (fob)

     66,5

     53,7

     70,8

     81,4

Tuonti miljardia dollaria (fob)

     57,6

     39,8

    55,5

     70,6


Lähde: Banco Central de Chile

 

Tärkeimmät vientimaat:
Kiina, Yhdysvallat, Japani

 

Tärkeimmät tuontimaat:
Yhdysvallat, Kiina, Argentiina, Brasilia

 

Tärkeimmät vientiartikkelit:
kupari (51 prosenttia), lohi ja taimen, selluloosa ja paperi, viinit, öljyjalosteet, hedelmät

 

Tärkeimmät tuontiartikkelit:
välituotteet (54 prosenttia, sisältää öljyntuonnin), puolikesto- ja kestokulutustavarat (21 %)

EU:n ja Suomen kauppasuhteet Chileen

EU on tärkeä viiteryhmä Suomelle kauppasuhteissa Chileen. EU:n ja Chilen välinen assosiaatiosopimus on kasvattanut Chilen ja EU:n välistä kauppaa, jonka tase kuitenkin vuonna 2009 oli EU:lle alijäämäinen. Kuparin osuus Chilen unionin alueelle suuntautuvasta viennistä on 60 prosenttia, toinen tärkeä vientiala Chilelle on elintarvikesektori.

 

EU-maista tärkeimmät vientikohteet Chilelle olivat vuonna 2009 Italia, Ranska, Espanja ja Saksa; tuonnin osalta Saksa, Espanja ja Italia.

 

Suomelle Chile on Brasilian ja Meksikon jälkeen suurin kauppakumppani Latinalaisessa Amerikassa  0,3 prosentin osuudellaan ulkomaankaupastamme. ProChilen mukaan Suomi oli vuonna 2011 sijalla 36 Chilen vientikohteista, ja tuonnin alkuperämaista sijalla 25.
.

Kauppapolitiikka

Chile on 1970-luvulta lahtien noudattanut kaupan vapauttamiseen tähtäävää politiikkaa, mikä on tarkoittanut yksipuolista kaupan avaamista, lukuisia kahdenvälisiä kauppasopimuksia sekä monenkeskisiin kauppasopimuksiin osallistumista. WTO-neuvottelut ovat olleet Chilelle erittäin tärkeät. Näiden lisäksi vientiä on pyritty vauhdittamaan erilaisten alakohtaisten ohjelmien avulla.

 

EU:n ja Chilen välisen assosiaatiosopimuksen kaupallinen osa on ollut voimassa helmikuusta 2003 ja sopimus kokonaisuudessaan helmikuusta 2005. Sopimus avaa yhä paremmat edellytykset kaupalle sekä akateemiselle ja tieteellis-tekniselle yhteistyölle, ja sen voimaantulon jälkeen kauppa Chilen ja EU:n välillä on lähes kaksinkertaistunut.

 

Chilellä on tällä hetkellä 21 kauppasopimusta 58 eri maan kanssa. Malesian, Nicaraguan ja Vietnamin kanssa tehtävät sopimukset odottavan enää ratifiointia. Chile neuvottelee parhaillaan myös muita, joko nykyisiä syventäviä tai kokonaan uusia sopimuksia esimerkiksi Hong Kongin, Kiinan (investoinnit), Thaimaan ja Intian kanssa.

 

Chile on viime vuosina suuntautunut aktiivisesti Aasian markkinoille. Jo vuonna 1994 Chile liittyi APEC:iin, ja vuonna 2004 voimaan astunut vapaakauppasopimus Etelä-Korean kanssa oli Chilelle merkittävä askel Aasian suuntaan. Juuri sopimukset Aasian maiden kanssa ovatkin lisänneet eniten Chilen kauppavaihtoa. Kiina on luonnollisesti tärkeimpiä kohteita. Kiina ja Chile laajensivat vuonna 2008 kaksi vuotta aiemmin solmimaansa vapaakauppasopimusta, ja Chile on ensimmäinen Latinalaisen Amerikan maa, jonka kanssa Kiinalla on myös palvelut kattava vapaakauppasopimus.

 

Latinalaisen Amerikan integraatio ei ole edennyt toivotulla tavalla, mutta Chilellä on kauppaa ja talouksien yhteensovittamista helpottavia sopimuksia Argentiinan, Bolivian, Ecuadorin, Kuuban, Venezuelan sekä Mercosurin kanssa. Vaikeuksia Mercosurin kanssa aiheuttaa Chilen tasoon nähden korkea tullitariffi ja Chilen into solmia bilateraalisia kauppasopimuksia. Yhteistyö kuitenkin jatkuu 1996 solmitun sopimuksen mukaisesti. 2006 Chile palasi Andien yhteisön (CAN) liitännäisjäseneksi, josta se oli ollut erossa 20 vuotta. Näiden lisäksi Chile osallistuu aktiivisesti Amerikkojen vapaakauppa-alue hankkeeseen, jonka toivotaan tuovan lisäetuja maan taloudelle.

 

Chile havittelee Latinalaisen Amerikan valtioiden keskuudessa Tyynenmeren rannikon vapaakauppajohtajan asemaa. Tämä takaisi Chilelle pääaseman esimerkiksi Euroopasta ja USA:sta tuleville investoinneille, joiden lopullinen pääteasema olisi vapaakauppasopimusten kattamilla alueilla.

 

Investoinnit

Suorat ulkomaiset investoinnit Chileen kohosivat vuonna 2007 reiluun 15 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Suurin osa investoinneista oli monikansallisten yhtiöiden aiempien sijoitusten tuottojen uudelleensijoituksia, mikä kertoo luottamuksesta Chilen talouskehitykseen.

 

Vuonna 2007 Chile ylsi Brasilian ja Meksikon jälkeen Latinalaisen Amerikan maista kolmannelle sijalle sijoitusten vastaanottajana. Kiinnostavimpia kohteita investoijille ovat viime vuosina olleet kaivosteollisuus, vähittäiskauppa, sähkön- ja vedentuotanto, sekä telekommunikaatio- ja rahoitussektori.

 

Vuonna 2009 eniten investointeja Chileen tehtiin Yhdysvalloista, Australiasta, Perusta, Espanjasta ja Italiasta. Suomalaisten sijoitustoiminta Chilessä on ollut vähäistä, vaikka investointisuojasopimus maidemme välillä allekirjoitettiin jo vuonna 1993.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Santiago de Chile

Päivitetty 1.11.2010

Takaisin ylös