Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Mitä ihmisoikeudet ovat?

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kuva: European CommissionIhmisoikeudet ovat ihmisarvoiseen elämään kuuluvia oikeuksia. Niihin on oikeus kaikilla yksilöillä kaikissa maissa.
Ihmisoikeudet on kirjattu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Ihmisoikeussopimuksiin liittyneet valtiot ovat velvollisia kunnioittamaan, suojelemaan ja toimeenpanemaan näitä oikeuksia.

Wienin ihmisoikeuksien maailmankonferenssi vuonna 1993 oli tärkeä virstanpylväs ihmisoikeuksien yleisten periaatteiden tunnustamisessa. Konferenssissa määriteltiin, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmalliset, jakamattomat ja toisistaan riippuvaiset.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia eli jokainen yksilö kaikkialla maailmassa on oikeutettu nauttimaan ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ja niiden loukkaaminen ei ole valtion sisäinen asia, vaikka valtioilla onkin mahdollisuus toteuttaa niitä itse valitsemillaan tavoilla. Jokaisen valtion tulee kunnioittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia riippumatta maan poliittisesta, taloudellisesta ja sivistyksellisestä järjestelmästä.

Ihmisoikeusjärjestelmän yleismaailmallisuuden toteutumisen kannalta on olennaista, että ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen. Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus ja velvoite valvoa ihmisloukkauksia. Yhteisön on suoranaisesti puututtava laajoihin, räikeisiin ja pitkään jatkuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin ihmisoikeuksien toteutumiseksi. 

Ihmisoikeudet ovat jakamattomat ja keskenään riippuvaiset

Ihmisoikeudet voidaan luokitella eri ryhmiin eri perustein. Tärkein jako koskee oikeuksien jakaantumista

  • kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin ja
  • taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin.

Kumpaakin varten on tehty erillinen kansainvälinen yleissopimus. Suomen lähtökohtana on kaikkien ihmisoikeuksien - niin kansalais- ja poliittisten kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellistenkin – samanarvoisuus ja keskinäinen yhteys.

Esimerkkejä kansalais- ja poliittisista oikeuksista ovat

  • orjuuden kielto
  • kidutuksen kielto
  • sanavapaus
  • liikkumisvapaus ja
  • oikeus yksityisyyteen.

Kansalais- ja poliittisista oikeuksissa on usein kyse siitä, että julkinen viranomainen ei omalla toiminnallaan loukkaa ihmisen vapautta.

Esimerkkejä  taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista ovat puolestaan oikeus

  • työhön
  • sosiaaliturvaan
  • opetukseen
  • terveyspalveluihin
  • asumiseen
  • kulttuuriin ja
  • omaan kieleen.

Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää lähtökohtaisesti viranomaisten tukitoimia. Yleinen oikeus opetukseen ei toteudu ilman, että valtio tai paikallishallinto perustaa kouluja, palkkaa opettajia ja tuottaa opetusmateriaalia.

Erilaiset ihmisoikeudet, kuten sananvapaus tai oikeus asumiseen, koskettavat eri tavoin eri ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Siksi ihmisoikeuksia ei voi asettaa yleiseen tärkeysjärjestykseen tai toisiaan vastaan. Sen sijaan jonkin ihmisoikeuden toteutuminen voi auttaa toisenlaisten oikeuksien toteutumisessa. Esimerkiksi sananvapaus ja oikeus saada opetusta tukevat toinen toisiaan.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien velvoittavuutta on tärkeä vahvistaa erityisesti köyhimpien, useammin syrjinnän kohteena olevien ja vähemmän taloudellista ja poliittista valtaa omaavien väestöryhmien osalta. Maailmanlaajuiset talous-, ruoka-, energia- ja ympäristökriisit ovat korostaneet haavoittuvimpien väestöryhmien oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitystä. Ne ovat heikentäneet oikeutta työhön, kallistaneet ruuan ja sähkön hintaa sekä saatavuutta. 

Ihmisoikeudet ovat yksilöllisiä ja kollektiivisia oikeuksia

Perinteinen ihmisoikeusajattelu korostaa ihmisoikeuksien kuuluvan jokaiselle yksilölle. Tämä on tärkeää siksi, että silloin myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevan yksilön oikeuksia tulee kunnioittaa ja toteuttaa.

Länsimaissa on perinteisesti korostettu ihmisoikeuksien yksilökeskeisyyttä. Aasialaisessa ja afrikkalaisessa ajattelussa tuodaan esiin myös yhteisöjen oikeudet ja velvoitteet. Kaikkein köyhimmissä maissa perhe- ja kyläyhteisöillä on suuri merkitys yksilöiden selviytymiseen ja hyvinvointiin. Ihmisoikeusajattelun globalisoitumisen myötä on alettu puhua entistä enemmän myös yhteisöllisistä eli kollektiivisista ihmisoikeuksista.

Kollektiiviset oikeudet on syytä tunnustaa tilanteissa, joissa niillä on suuri merkitys ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Hyvä esimerkki on alkuperäiskansojen oikeudet. Alkuperäiskansojen toimeentulo perustuu heidän elinalueidensa yhteisölliseen hallintaan ja hyödyntämiseen. Siksi on tärkeää tunnustaa alkuperäiskansayhteisöjen oikeudet luonnonvaroihin, joilla on tärkeä merkitys heidän olemassaololleen ja elintavalleen. Heillä on oltava myös oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin.

Kollektiiviset oikeudet ovat kiistanalainen käsite kansainvälisesti – myös EU:n sisällä. Niitä onkin perusteltua tarkastella tapauskohtaisesti. Suomi edistää jatkossakin johdonmukaisesti erityisesti alkuperäiskansojen ja romanien kollektiivisia oikeuksia.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

YK:ssa laadittu ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on ainutlaatuinen, koska se on yleismaailmallinen ja pyrkii kattamaan kaikki ihmisoikeudet. Sen sisältämät säännöt ovat vakiintuneet osaksi kansainvälistä oikeutta. Julistuksen perusteella on solmittu kaikki keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948.

Takaisin ylös