Joulukuun alussa 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus toi merkittäviä muutoksia Euroopan unionin ulkoasioiden hoitoon ja ulkoiseen edustukseen. Unionin uudet edustajat, ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sekä Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ovat jo aloittaneet tehtävissään. Näiden uudistusten tarkoituksena on tehdä unionista tehokkaampi, yhtenäisempi ja näkyvämpi toimija ja siten lisätä EU:n vaikutusvaltaa maailmassa.
Myöhemmin kuluvana vuonna perustetaan Euroopan ulkosuhdehallinto avustamaan ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tärkein tehtävä on johtaa hallitusten- tai valtioidenpäämiehistä koostuvan Eurooppa-neuvoston työskentelyä ja pyrkiä sovittamaan yhteen jäsenmaiden näkemyksiä.
Puheenjohtajan toimenkuvaan kuuluu myös unionin edustaminen ulkoasioissa valtionpäämiestasolla eli esimerkiksi EU:n ja kolmansien maiden välisissä huippukokouksissa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja vaikuttaa siten unionin aseman vahvistumiseen maailmanlaajuisena toimijana ja lisää unionin näkyvyyttä.
Lissabonin sopimuksella perustettiin uusi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan virka. Tässä virassa yhdistyvät aikaisemmat ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä ulkosuhdekomissaarin virat. Korkea edustaja toimii sekä neuvostossa että komissiossa, sillä molemmilla on roolinsa unionin ulkoasioissa.
Korkea edustajan päätehtävänä on johtaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hän osallistuu sen muotoiluun ehdotuksillaan ja toteuttaa sitä jäsenmaiden valtuuttamana. Korkean edustajan tehtävänä on myös johtaa ulkoministerien kokouksia (ulkoasiainneuvostoja). Komissiossa korkea edustaja toimii varapuheenjohtajana ja ulkosuhdekomissaarina sekä vastaa ulkosuhteiden johdonmukaisuudesta.
Korkealle edustajalle kuuluu myös unionin edustaminen kansainvälisillä areenoilla. Hän vastaa EU:n poliittisesta vuoropuhelusta kolmansien maiden kanssa ja esittää EU:n kannat kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa.
Korkean edustajan virkaan valittiin vuoden 2009 marraskuussa britti Catherine Ashton. Korkean edustajan valitsee Eurooppa-neuvosto määräenemmistöllä ja komission suostumuksella.
Korkeaa edustajaa avustamaan perustetaan kuluvana vuonna Euroopan ulkosuhdehallinto, jonka tavoitteena on johdonmukaistaa ja tehostaa unionin ulkoista toimintaa. Ulkosuhdehallinto on uusi organisaatio, jonka rakennustyö kestänee vielä joitakin vuosia.
Euroopan ulkosuhdehallinnon tehtävänä on avustaa korkeaa edustajaa tämän tehtävissä: yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa ja EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden varmistamisessa. Ulkosuhdehallinnossa yhdistetään nykyisen EU-hallinnon ulkosuhteita hoitavat tahot, pääasiassa komission ulkosuhdepääosastolta ja neuvoston sihteeristöstä, lisäksi kolmasosa sen henkilöstöstä koostuu jäsenmaiden lähettämistä virkamiehistä. Ulkosuhdehallinto koostuu Brysselissä sijaitsevasta päämajasta sekä kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä sijaitsevista unionin edustustoista.
Ulkosuhdehallinnon perustaminen merkitsee unionin nykyisten rakenteiden sovittamista yhteen ja näin se vahvistaa osaltaan eri ulkoisen toiminnan politiikkojen ml. yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskinäisiä siteitä.
Unionin ulkoisessa toiminnassa säilyy kuitenkin jakautuneisuus ”yhteisölliseen” ja ”hallitustenväliseen” toimintaan. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) kuuluu jatkossakin jälkimmäiseen kategoriaan. Se, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on jatkossa myös komission varapuheenjohtaja, tuo kuitenkin näitä puolia lähemmäksi toisiaan. Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen ja kokoaminen komission, neuvoston sihteeristön ja jäsenvaltioiden lähettämistä virkamiehistä on omiaan vaikuttamaan samansuuntaisesti.
Osaksi ulkosuhdehallintoa tulevat myös noin 130 unionin edustustoa EU:n ulkopuolisissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Unionin edustustoverkkoa ei ole luotu tyhjästä vaan entisistä komission edustustoista tuli Lissabonin sopimuksen voimaantullessa unionin edustustoja. Näiden edustustojen tehtäviin kuuluu unionin kauppa- ja kehityspolitiikkaan liittyvien tehtävien ohella yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä edustus-, tiedotus-, neuvottelu-, ja koordinaatiotehtäviä. Lisäksi edustustot voivat tukea jäsenvaltioita konsuliavun tarjoamisessa kansalaisille.
EU:n edustustot lisäävät EU:n näkyvyyttä maailmalla. Ne vahvistavat myös Suomen resursseja, sillä Suomi hyötyy EU:n laajasta edustustoverkosta sellaisissa maissa, joissa Suomella ei ole omaa edustustoa. Ulkosuhdehallinto ei tule korvaamaan kansallisia ulkoministeriöitä eikä suurlähetystöjä eikä vaikuta niiden asemaan. Suomen lähetystöjä ei siten ole tarkoitus sulkea EU:n edustustojen perustamisen takia; unionin edustustot täydentävät – eivät korvaa. Suomen lähetystöt ovat edelleen olennaisia Suomen intressien edistämisessä ja konsulipalvelujen tuottamisessa suomalaisille.
Osa komission ulkosuhteisiin liittyvistä tehtävistä siirtyy uuden Euroopan ulkosuhdehallinnon hoidettavaksi, mutta komissiolla kuitenkin säilyy myös tärkeitä ulkosuhteisiin liittyviä tehtäviä esimerkiksi kehityspolitiikan ja kauppapolitiikan alalla.
Euroopan parlamentista tuli Lissabonin sopimuksen myötä entistä vaikutusvaltaisempi toimija. Ulkosuhteissa tämä näkyy esimerkiksi parlamentin roolin vahvistumisena kansainvälisissä sopimuksissa.
Lissabonin sopimuksen tuomista muutoksista unionin ulkoisten politiikkojen ja kansainvälisten sopimusten alalla kerrotaan lisää näiden sivujen muissa osioissa.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Yleisten EU-asioiden ja yhteensovittamisen yksikkö
Päivitetty 24.6.2010