Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Espanja

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Pitkän aikavälin suuntaus lännessä

Espanja on ulkopoliittisesti identifioitunut läntisiin demokratioihin ja Euroopan integraatioon. Se pitää myös suhteita yllä Latinalaiseen Amerikkaan. Maantieteellisen sijaintinsa takia myös välimeren ja Pohjois-Afrikan kysymykset ovat Espanjalle tärkeitä.

 

Espanjan ulkopoliittinen asema on vakaa, mutta sillä on edelleen joitain hiertäviä diplomaattisia kysymyksiä, jotka kumpuavat sen sisäpolitiikasta tai historiasta. Esimerkiksi Kosovon itsenäistymistä ei ole tunnustettu. Gibraltarin kysymystä ei ole ratkaistu Iso-Britannian kanssa.

 

Ulkopolitiikan alueellisia painopisteitä ovat pitkällä aikavälillä olleet

 

  • EU ja Eurooppa,
  • Latinalainen Amerikka,
  • Välimeri ja
  • transatlanttiset suhteet.

Edellisen hallituksen linjoja

Sosialistisen pääministeri Zapateron kahdeksan vuoden (2004–2011) hallituskauden ajan suuntaus Espanjassa painotti multilateralismia ja kansainvälistä solidaarisuutta. Zapatero korosti paljon ihmisoikeuksia, mutta myös terrorismin torjuntaa. Zapateron hallituksen ulkoministeri Miguel Moratinos oli hyvin aktiivinen Lähi-idän rauhanprosessin edistämisessä ja Kuuba-suhteissa.  

 

Zapatero irrotti vaalilupauksensa mukaisesti Espanjan Irakin sodasta vaalivoittonsa jälkeen 2004. Zapatero oli voimakas YK:n puolestapuhuja. Hänen vuonna 2004 tekemästään aloitteesta YK:n sisälle perustettiin Sivilisaatioiden Allianssi-yhteenliittymä, jonka tavoitteena on edistää läntisen ja islamilaisen maailman välistä ymmärrystä. 

Ulkopolitiikan uudet haasteet

Vuonna 2013 maailma on muuttunut Espanjan ympärillä nopeasti. Talouskriisi, Euroopan suhteellinen heikkeneminen, uusien talouksien nousu. Kaikki nämä pakottavat Espanjan arvioimaan omaa rooliaan maailmassa uudelleen. Terrorismi ja Arabikevään jälkeinen poliittinen tilanne Pohjoisen Afrikan transitiomaissa on Espanjan kannalta erittäin tärkeä kysymys.

 

Tässä tilanteessa Espanja ei voi sallia itselleen ulkopolitiikkansa pitämistä ennallaan. Espanjan ulkopolitiikan uudistaminen osuukin nyt samaan hetkeen maan pahimman sisäpoliittisen kriisin sitten transition. Vaikean taloudellisen tilanteen aiheuttama sisäpoliittinen kriisi heijastuu myös maan diplomatiaan.

Latinalainen Amerikka on yksi Espanjan ulkopolitiikan keskeisistä toiminta-alueista sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta. Espanjalaiset yritykset ja pankit ovat merkittäviä toimijoita alueella ja Espanja näkee läheisten poliittisten suhteidensa alueella tuottavan lisäarvoa sekä Espanjalle itselleen että EU:lle yleensä. Espanjalaiset näkevätkin itsensä mielellään tiennäyttäjinä EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisissä suhteissa.

 

Myös Marokko on painoarvoltaan tärkeä Espanjan ulkopolitiikassa. Maiden väliset suhteet ovat maantieteellisistä ja historiallisista syistä tiiviit. Ne eivät ole täysin ongelmattomat, mutta mailla on paljon yhteistyötä esimerkiksi huumeidenvastaisessa taistelussa, laittoman maahanmuuton vastaisessa työssä sekä laajat taloudelliset suhteet.

 

Espanja pyrkii hyvään yhteistyöhön BRICS-maiden kanssa. Erityisesti Euroopan kriisi on tehnyt Espanjalle tärkeäksi yhteistyön näiden kehittyvien ja suurten maiden kanssa.

 

Taloudellisten ulkosuhteiden rooli on korostunut.

 

Espanjalle EMU ja euroalue ovat olleet tärkeitä. Espanja on myös johdonmukaisesti ajanut syvempää integraatiota. Espanja on torjunut hankkeen Italian, Ranskan ja Espanjan yhteisestä eteläisestä liitosta EU:n sisältä.

Marca España

Espanja on myös käynnistänyt uudenlaisen Marca España -ulkopolitiikan toimintaohjelman, jonka tarkoitus on parantaa Espanjan maakuvaa. Parantamalla Espanjan ulkoista kuvaa sen on tarkoitus edistää maan asemaa maailmassa niin tieteen, taiteen kuin talouden alalla. Marca Espanjan kantava ajatus onkin espanjalaisen yhteiskunnan ja talouden tukeminen ulkopolitiikan avulla.

 

Erityisesti kriisin aikana pääpaino on taloudessa. Maakuvaan panostamalla Espanja pyrkii lisäämään ulkomaisia investointeja ja luomaan työpaikkoja.

Gibraltarin kysymys kipupisteenä

Espanja on halunnut Iberian niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan Iso-Britanniaan kuuluvan Gibraltarin osaksi Espanjaa. Gibraltar on kansallinen arvovaltakysymys, mutta sen  taustalla on muun muassa verokilpailuun ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Espanjan, Ison-Britannian ja Gibraltarin välisen kolmikantaisen vuoropuhelufoorumin ensimmäinen kokous pidettiin helmikuussa 2005. Yhteistyöfoorumin pääasiallisena puheenaiheena ei kuitenkaan ole ollut Gibraltarin liittäminen Espanjaan, vaan erilaiset yhteiset intressit ja tärkeät aiheet.

 

Gibraltarin kysymys on hiertänyt Espanjan ja Iso-Britannian välisissä suhteissa, mutta ei ole kummankaan maan prioriteeteissa korkealla. Gibraltarin väestön enemmistö ei innostu ajatuksesta liittyä Espanjaan.

Alueellinen yhteistyö

Espanja on Rajoyn aikana pyrkinyt olemaan aloitteellinen erityisesti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen.

 

Espanjan maantieteellinen asema Euroopan lounaisena kärkenä aiheuttaa paineita maan ulkopolitiikalle, mutta tekee maasta myös relevantin toimijan moneen suuntaan. Espanja on lähellä Pohjois-Afrikan epävakaita valtioita ja sillä on siteet Latinalaiseen Amerikkaan. Siksi se on EU:n ja Yhdysvaltojenkin kannalta merkityksellisen toimijan.

 

Euroopan ja Latinalaisen Amerikan ohella kolmas keskeinen ulottuvuus Espanjan ulkopolitiikassa on Välimeren alue. Mahdollisuuksien ohella se muodostaa Espanjalle myös turvallisuusongelman, muun muassa laittoman muuttoliikkeen ja huumekaupan takia. Arabikevään myötä tähän on tullut myös uusi ulottuvuus. Terrorismi ja poliittinen epävakaus on uhka, mutta toisaalta transitiot demokratiaan voivat antaa Espanjalle mahdollisuuden tarjota omia kokemuksiaan tueksi transitioon.

 

Espanja on ollut mukana neljän  EU-maan yhteisprojektissa hahmottelemaan Euroopan globaalia strategiaa yhdessä Puolan, Italian ja Ruotsin kanssa. Projektissa hahmotellaan epävirallisesti Euroopan globaaleja haasteita. Etsitään tapoja vastata haasteisiin tavalla, jossa otetaan huomioon niin EU:n yhteiset intressit kuin eri maiden omat erityiset lähtökohdat. Espanja on ollut myös aktiivinen ns. Westervellen työryhmässä, joka pohtii Euroopan tulevaisuutta. Espanjan ulkoministeri Margallo yhdessä Saksan ulkoministeri Westerfellen kanssa on kutsui ryhmän ulkoministerit Mallorcalle kokoukseen heinäkuussa 2013.

Puolustuspolitiikka

Espanjan puolustuspolitiikan kulmakivet

Maantieteellisten ja historiallisten syiden vuoksi Espanjalla ei ole ollut koko 1900-luvulla merkittävää ulkoista vihollista. Espanja ei ottanut osaa ensimmäiseen eikä toiseen maailmansotaan. Tästä huolimatta Espanjassa oli aina 1990-luvulle asti voimassa ollut yleinen asevelvollisuus. Sen todellinen merkitys oli kuitenkin enemmän sosiaalisen ja ideologisen kontrollin välineenä kuin ulkoisen vihollisen torjumisessa.

 

Espanjan turvallisuuspolitiikan kulmakivinä ovat Nato- ja EU -jäsenyydet. Espanjassa nähtäisiin mieluusti Naton ja EU:n turvallisuuspoliittisen toiminnan merkittävä lähentyminen, koska tämä helpottaisi ja tehostaisi yhteistä toimintaa, johon Espanja panostaa yhä enemmän.

Nykyään Espanjassa on modernisoitu ammattiarmeija, jonka tehtävänä on ottaa osaa kansainvälisiin operaatioihin. Espanja on viime vuosina ollut mukana muun muassa Irakin ja Afganistanin operaatioissa. Irakista Espanja vetäytyi vuonna 2004, Afganistanissa Espanjan vastuut ovat asteittain vähentyneet. Espanja on edelleen läsnä muun muassa Libanonissa ja Atalanta-operaatiossa. Lisäksi Espanja on lähtenyt operaatioihin myös Malissa ja osallistui Libyan lentokieltoalueen valvontaan.

Muina Espanjalle perinteisesti merkittävinä alueina pidetään Välimeren aluetta ja Latinalaista Amerikkaa. Myös Saharan eteläpuolinen Afrikka on nostettu uusimmissa puolustuspoliittisissa linjauksissa edellisten rinnalle.

Espanjan puolustuspoliittiset haasteet

Espanjan paljolti taloudellisiin teemoihin ja osin sisäisiin kysymyksiin liittyvien ulkopoliittisten haasteiden rinnalla on myös puolustuspoliittiset haasteet, jotka kumpuavat ennen kaikkea Espanjan maantieteellisestä asemasta.

Espanja sijaitsee aivan Pohjois-Afrikan arabimaiden tuntumassa, mikä lisää turvallisuushaasteita. Arabikevään jälkeen terrorismiuhka on kasvanut Espanjan tuntumassa.

Muina Espanjalle perinteisesti merkittävinä alueina pidetään Välimeren aluetta ja Latinalaista Amerikkaa. Myös Saharan eteläpuolinen Afrikka on nostettu uusimmissa puolustuspoliittisissa linjauksissa edellisten rinnalle.

Kansainvälinen yhteistyö

Espanja aloitti osallistumisensa kansainvälisiin operaatioihin vuonna 1989. Tähän päivään asti se  on osallistunut yhteensä 48 operaatioon yhteensä lähes 70 000 sotilaan voimin. Rahaa Espanja on käyttänyt tähän jopa kaksi ja puoli miljardia euroa.


Espanja on yksi niistä neljästä EU-maasta, joilla on kyky pitempiaikaiseen "out-of-area" amfibio-operaatioon omine ilmavalvonta- ja -hyökkäyskykyineen humanitaarisia tai rauhanpakottamisoperaatioita varten. Espanjalla on myös oma lentotukialus.

 

Espanjan puolustustarviketeollisuus teollisuudenhaarana

Espanjan puolustustarviketeollisuus on noussut Francon ajan varsin vaatimattomista

lähtökohdista tämän päivän merkittäväksi teollisuudenhaaraksi. Puolustustarviketeollisuuden liikevaihto on lähes kahdeksankertaistunut 1990-luvun lopulta ja oli vuonna 2007 noin 3,3 miljardia euroa. Vienti on kasvanut noin kaksinkertaiseksi vuosikymmenen alkuvuosista ja oli vuonna 2008 yli 930 miljoonaa euroa, mistä muiden NATO-maiden osuus oli yli 70 prosenttia.

Tulevat asehankinnat

Espanja ollut osallisena useimmissa yleiseurooppalaisissa asehankkeiden lippulaivoissa (EADS, Eurojet), mikä tuo maan puolustustarviketeollisuudelle sekä uutta tietotaitoa että merkittävää julkista rahoitusta oman puolustusbudjetin ulkopuolelta. Espanjalainen laivanrakentaja Navantia on myös merkittävä viejä.

 

Espanjan armeijan kalustoa on myös vääjäämättä uusittava. Espanja hävittäjät pitää myös lähitulevaisuudessa korvata, mikä tulee olemaan merkittävä taloudellinen ja poliittinen päätös. Espanja siirsi vuonna 2012 myöhemmäksi jo sovittuja hävittäjähankintoja.

Kehityspolitiikka

Espanjan suhde kehitysapuun on muuttunut perustavanlaatuisesti viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Espanja kuului vielä vuonna 1982 OECD:n kehityskomitean (DAC) kehitysmaalistalle, mutta siirtyi pian avunantajaksi. Vuonna 2000 Espanjan antama suhteellinen kehitysapu oli vielä EU-maiden alhaisinta tasoa.

 

Suunnanmuutos tapahtui parlamenttivaaleissa 2004 sosialistien noustua hallitukseen. Linjamuutosta korostettiin myös symbolisesti muuttamalla ulkoministeriö ulkoasiain- ja kehitysyhteistyöministeriöksi. Pääministeri Zapateron hallitus korosti YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja oli sitoutunut kehitysyhteistyövarojen merkittävään lisäämiseen. Vuonna 2008 Espanjan antaman kehitysavun osuus maan bruttokansantuotteesta  oli noin 0,45 prosenttia.

 

Nyt talouskriisin myötä ja oikeistohallituksen noustua valtaan suunnitelmat nostaa kehitysapua ovat jäissä. Kehitysapu on laskenut vuoden 2010 budjetin 0.49 prosentin BKT-osuudesta 0.20 prosenttiin. Resurssien vähenemisen myötä myös kehityspolitiikkaa on jouduttu uudistamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä keskittämistä. Uudessa mallissa kehitysyhteistyö keskitetään kahdeksaan osa-alueeseen:

 

  • oikeusvaltion ja demokratiaprosessien vahvistaminen
  • epätasa-arvon ja äärimmäisen köyhyyden vähentäminen
  • kaikkein köyhimpien taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen
  • sosiaalisen koheesion ja perustusturvan parantaminen
  • naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo
  • globaalien julkishyödykkeiden tarjonta
  • humanitaarinen apu
  • maailman kansalaisten kehityskasvatus.

 

Maantieteellisesti kehitysapu aiotaan suunnata aiempaa suppeammin. Latinalaisessa Amerikassa kehitysavun piiriin kuuluvat Bolivia, Kolumbia, Kuuba, Ecuador, Guatemala, Haiti, Honduras, Nicaragua, Paraguay, Peru ja Dominikaaninen tasavalta.

 

Afrikassa ja Lähi-idässä kehitysavun piiriin kuuluvat  Mauritania, Marokko, Länsi-Sahara, Palestiina, Mali Niger, Senegal, Etiopia, Päiväntasaajan Guinea ja Mosambik. Aasian maista Espanjan kehitysavun piirissä on sen entinen siirtomaa Filippiinit.

 

Valtiollisen kehitysyhteistyön toteutuksesta vastaa Espanjan kansainvälisen kehitysyhteistyön toimisto AECID (Agencia Española de Cooperación Internacional para el Desarollo). Järjestökentän päätoimijat ovat Espanjassa kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kattojärjestö CONGDE (Coordinadora de ONGD para el Desarollo) ja Intermón Oxfam.

 

Monenvälisestä avusta hieman yli puolet jaetaan kansainvälisten järjestöjen kautta. Vähenevät resurssit ovat johtaneet kehitysavun tiukempaan kontrolliin: toiminnan läpinäkyvyys ja tiliselvitykset ovat olennainen osa kehitysapua.

 

Poliittiset reaktiot kehitysavun leikkauksiin ovat olleet vaikean taloudellisen tilanteen keskellä hyväksyviä.

Ihmisoikeudet

Vuonna 2012 Amnesty International kiinnitti huomiota poliisin väkivaltaisuuteen rauhallisesti käyttäytyviä mielenosoittajia kohtaan. Myös asumiseen liittyviä oikeuksia on Espanjassa Amnestyn mukaan rikottu. Lainsäädännössä ei ole keinoja riittävän asumistason varmistamiseksi. Lisäksi kodeista häätämiseen liittyviä kansainvälisiä sopimuksia on Amnestyn mukaan rikottu. Talouskriisin aiheuttama vaikea asumistilanne pahentaa ongelmaa. Euroopan Unionin tuomioistuin antoi langettavan päätöksen Espanjan häätökäytäntöihin liittyvästä lainsäädännöstä maaliskuussa 2013.

 

Espanjan ihmisoikeustilanteeseen vaikuttaa edelleen menneisyyden painolasti. Francon diktatuurin ja sitä edeltäneen sisällissodan aikaiset ihmisoikeusrikkomukset ovat yhä selvittämättä. Tämä perustuu Espanjan omaan lainsäädäntöön, mutta kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt eivät edelleenkään ole tyytyväisiä tähän.

 

Espanja on  Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäsen.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Madrid

Päivitetty 1.7.2014

Takaisin ylös