Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Kahdenväliset kumppanimaat

Kahdenvälinen kehitysyhteistyö on Suomen ja kehitysmaan välistä yhteistyötä. Se perustuu kumppanimaiden omiin kehityssuunnitelmiin ja maiden kanssa käytävään vuoropuheluun. Vastuu muutoksesta on kumppanimailla. Suomi tukee niiden kehitystä.

Kestävien kehitysvaikutusten aikaansaaminen vie useita vuosia. Siksi Suomi panostaa kehitysyhteistyössä pitkäaikaisiin kumppanuuksiin. Tuemme maita, joissa Suomen tuelle ja osaamiselle on suuri tarve ja jotka ovat sitoutuneet kehitystulosten saavuttamiseen.

Missä toimimme?

Lähes kaikki Suomen kumppanimaat kuuluvat vähiten kehittyneisiin maihin Afrikassa ja Aasiassa (LDC-maat). Monet niistä ovat niin sanottuja hauraita valtioita, jotka ovat tai ovat olleet vaarassa muuttua epävakaiksi yhteiskunniksi ja joissa avun tarve on kaikkein suurin.

Osassa Suomen kumppanimaista taas tilanne on kohentunut ja ne ovat nousemassa keskitulotason maiksi. Tällöin tuen määrää voidaan asteittain laskea ja keskittyä esimerkiksi jonkin tärkeän erityisosaamisen tarjoamiseen. Samalla on mahdollista lisätä kaupallista, investointi- sekä tutkimus- ja innovaatioyhteistyötä sekä muiden alojen kanssakäymistä.

Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanimaat.
Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanimaat.

Afrikassa Suomen merkittäviä kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanimaita ovat Etiopia, Kenia, Mosambik, Somalia ja Tansania. Sambia on lähellä keskitulotasoa, ja sen kanssa edetään monipuolisempaan yhteistyöhön. Pienimuotoista tukea annetaan myös Eritrealle. 

Aasiassa Suomi keskittää tukensa kolmeen köyhimpään ja hauraaseen maahan: Afganistaniin, Myanmar / Burmaan ja Nepaliin. Alemman keskitulotason maaksi nousseen Vietnamin kanssa Suomi siirtyy kehitysyhteistyöstä muihin yhteistyön muotoihin esimerkiksi kaupan, tutkimuksen ja koulutuksen alalla.

Suomi on lisännyt tukeaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelle, jossa epävakaus ja pakolaisuus ovat suuria ongelmia. Suomi tukee myös Palestiinalaisaluetta, Ukrainan rakenteellisia uudistuksia ja jälleenrakennusta sekä Keski-Aasian köyhimpiä maita Kirgisiaa ja Tadžikistania.

Pitkäaikainen yhteistyö perustuu maaohjelmiin

Pitkäaikaisille yhteistyömaille on ulkoministeriössä laadittu maaohjelmat. Niissä määritellään yhteistyön alat, tukimuodot, tavoitteet ja tulosmittarit sekä käsitellään muun muassa toimintaan liittyvien riskien hallintaa.  Maaohjelmat julkaistaan ulkoministeriön verkkosivulla maittain täällä.

Maaohjelmien lähtökohtana ovat kumppanimaiden omat kehityssuunnitelmat ja niiden suuntaviivoista keskustellaan kumppanimaiden viranomaisten sekä muiden maissa toimivien yhteistyökumppaneiden, kuten kansalaisjärjestöjen kanssa. Tavoitteena on, että kumppanimaa koordinoi yhteistyötä eri avunantajien kanssa.

Kussakin kumppanimaassa Suomi pyrkii EU:n suositusten mukaisesti keskittämään toimintansa kolmeen teemaan, joissa Suomella on erityisosaamista. Näitä voivat olla esimerkiksi vesihuolto, opetus, ruokaturva, metsätalous tai hyvä hallinto. Yhteistyön alat sovitaan yhdessä kumppanimaan kanssa. Ne sovitetaan myös muiden avunantajien toimintaan niin, että syntyy mahdollisimman vähän päällekkäisyyksiä.

Maaohjelmissa määriteltyjen mittareiden avulla seurataan kumppanimaiden edistymistä ja arvioidaan Suomen toimien tuloksellisuutta. Tulosten seurannassa käytetään mahdollisuuksien mukaan kumppanimaiden omia seurantajärjestelmiä, esimerkiksi köyhyystilastoja. Suomi myös osallistuu aktiivisesti niiden kehittämiseen.

Kahdenvälisen kehitysyhteistyön toteutus ja tulokset

Kahdenvälistä kehitysyhteistyötä toteutetaan usein eri tavoin. Hankeyhteistyö on tärkeä ja perinteinen kehitysyhteistyön muoto, jossa tuki on tarkkaan kohdennettua ja määräaikaista. Se voi olla esimerkiksi tietyn läänin metsähallinnon kehittämistä tai vesi- ja viemärijärjestelmän rakentamista.

Osa hankkeista on sellaisia, joissa Suomi on ainoa ulkomainen rahoittaja. Monesti hankkeita kuitenkin toteutetaan useiden avunantajien yhteistyönä.

Hankeyhteistyötä tehdään etenkin maissa, joiden toimintaympäristö ei mahdollista kattavampaa ohjelmamuotoista yhteistyötä. Tämä voi johtua esimerkiksi julkisten instituutioiden heikkoudesta tai puutteellisesta tietotaidosta. 

Ohjelmamuotoisessa yhteistyössä tuetaan laajempia ohjelmia, jotka voivat pitää sisällään useita eri hankkeita.

Perusturvaa Sambian köyhimmille perheille

Sambiassa Suomi on mukana tukemassa perusturvan rakentamista. Jopa 42 prosenttia sambialaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Perinteisesti köyhimpien sambialaisten ainoita turvan lähteitä ovat olleet sukulaiset ja naapurit.

Viime vuosina Sambia on pyrkinyt vähentämään eriarvoisuutta. Yksi väline tässä on perusturva. Tulonsiirtojen parissa on jo yli 190 000 perhettä. Tukea saavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat perheet, kuten yksinhuoltajien ja vammaisten perheet. 

Perusturvan piiriin päässeiden perheiden lapset sairastavat vähemmän kuin ennen. Entistä useampi heistä käy koulua. Myös maatalouden tuottavuus on parantunut. 

Hauraiden valtioiden tukeminen edellyttää, että avun eri muodot toimivat yhteen. Paras mahdollinen yhteisvaikutus saadaan, kun sotilaallinen toiminta, siviilikriisinhallinta, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu toimivat koordinoidusti. Kriisialueilla ja -maissa Suomi toimii tiiviissä yhteistyössä EU:n, kansainvälisten järjestöjen ja toisten kahdenvälisten avunantajien kanssa.

Takaisin ylös