Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Markkinoillepääsy

Markkinoillepääsy sisältää teollisuus- ja maataloustuotteiden kaupan, alkuperäsäännöt, palveluiden ja investointien markkinoillepääsyn sekä julkiset hankinnat. Suomen tavoitteena on, että sopimus avaisi eurooppalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia tavara- ja palvelukauppaa vapauttamalla sekä avaamalla Yhdysvaltojen julkisia hankintoja nykyistä laajemmin kilpailulle.

Julkisissa hankinnoissa lupaavina kasvualueina pidetään tieto- ja viestintäsektoria, energia- ja ympäristöosaamiseen liittyviä tuotteita ja palveluita, terveydenhoitoalaa ja infrastruktuurisektoria.

Teollisuustuotteet

Teollisuustuotteiden kohdalla EU:n ja Yhdysvaltojen väliset tullitasot ovat jo nykyhetkellä suhteellisen alhaiset. Tullien poistamisella olisi kuitenkin taloudellista merkitystä, sillä kauppa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on mittavaa. Tullien poistaminen vähentäisi myös tulliluokitteluun liittyviä mahdollisia ongelmia.

Suomen tavoitteena on mahdollisimman laaja ja nopea tullien poistaminen teollisuustuotteissa. Tavoitteena on kaikkien tullien poistaminen siten, että suurin osa tulleista poistuu heti sopimuksen voimaantultua tai lyhyiden siirtymäaikojen kuluessa.

EU ja Yhdysvallat ovat vaihtaneet lokakuussa 2015 toiset tavarakaupan tarjoukset, joiden pohjalta neuvotteluita tullien poistamiseksi käydään. Tavarakaupan tarjoukset kattavat sekä teollisuus- että maataloustuotteiden kaupan.

Teollisuustuotteissa Suomen päävientituotteet Yhdysvaltoihin ovat öljytuotteet, moottorit ja erikoiskoneet, paperi ja pahvi, sähkökoneet ja -laitteet, kojeet ja mittarit sekä kemialliset aineet ja tuotteet. Tuonnista puolet koostuu kemiallisista aineista ja tuotteista, sähkökoneista ja -laitteista sekä moottoreista ja erikoiskoneista.

Yhdysvallat on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani ja Venäjän ja Kiinan jälkeen kolmanneksi suurin EU:n ulkopuolisista maista. Suomen kauppa Yhdysvaltojen kanssa on perinteisesti ollut ylijäämäistä. Tullin ulkomaankauppatilastojen mukaan vuonna 2015 Suomen tavarakaupan vienti Yhdysvaltoihin oli noin 3,8 miljardia euroa, ja tuonti puolestaan noin 2 miljardia euroa.

Maataloustuotteet

Maataloustuotteissa tullien poistaminen olisi taloudellisesti tärkeää, sillä kauppa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on mittavaa. Maataloustuotteisiin sovelletaan verrattain korkeita tullitasoja.

Maatalouskaupassa tavoitteena on poistaa merkittävä osa tulleista heti sopimuksen voimaantultua tai lyhyen siirtymäajan kuluessa. Neuvotteluissa pyritään myös poistamaan sellaisia tullien ulkopuolisia esteitä, jotka tarpeettomasti vaikeuttavat kauppaa.

EU:n maatalous- ja elintarvikevienti koostuu valtaosin pitkälle jalostetuista tuotteista, pääsääntöisesti erilaisista juomista. Sen sijaan Yhdysvaltojen maatalouskauppa painottuu perusmaataloustuotteiden vientiin. Tämä painotusero näkyy myös neuvotteluissa, ja on todennäköistä, ettei EU:n ja Yhdysvaltojen välistä maatalouskauppaa avata kokonaan.

Sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on kansallisesti merkittäviä, eli niin sanottuja herkkiä tuotteita. Näiden osalta markkinoita avataan todennäköisesti tullikiintiöiden kautta. Tullikiintiö tarkoittaa, että tuotetta voidaan tuoda tullitta tai alemmalla tullilla sovittuun enimmäismäärään saakka.

Vuonna 2015 Suomi vei Yhdysvaltoihin maataloustuotteita noin 45 miljoonan euron edestä ja toi noin 93 miljoonan euron edestä (1). Yli puolet viennistä muodostui meijerituotteista ja vodkasta. Lisäksi Suomesta viedään Yhdysvaltoihin muun muassa kauraa ja sianlihaa. Suurin tuontituote on kasviperäiset öljyt. Lisäksi tuotiin muun muassa alkoholijuomia, hedelmiä ja pähkinöitä.

Maataloustuotteita koskevasta sääntelystä neuvotellaan erikseen. Aiheesta voi lukea lisää kohdasta 2. Sääntely: Terveys- ja kasvinsuojelu.


(1) Tuonti- ja vientiluvut koostuvat CN-luokittelun 01-24 luokkien luvuista. Lähde: Tulli.

Alkuperäsäännöt

Alkuperäsäännöt ovat keskeisessä asemassa sopimusneuvotteluissa, sillä niistä riippuu pitkälti se, kuinka tehokkaasti sopimuksen tullietuuksia on mahdollista hyödyntää. Alkuperäsäännöillä toisin sanoen määritellään ne ehdot, jotka tuotteiden on täytettävä, jotta niitä voidaan tuoda tullitta tai yleistä tullitasoa alemmalla tullilla kauppakumppaneiden välisessä kaupassa. Yrityselämän kannalta on tärkeää, että neuvoteltavat alkuperäsäännöt olisivat mahdollisimman yksinkertaiset ja selkeät.

Perussäännön mukaan kokonaan kumppanimaassa valmistetut tuotteet saavat asianomaisen maan alkuperän ja tätä kautta tullietuuskohtelun. Tullietuuskohtelulla tarkoitetaan mahdollisuutta tuoda tuotteita joko alennetulla tullilla tai tullittomasti. Tullietuuden piiriin luettavan tuotteen valmistuksessa voidaan käyttää myös sopimusjärjestelyn ulkopuolisista maista tuotuja raaka-aineita edellyttäen, että niitä on jatkojalostettu tai valmistettu riittävästi. Riittävän valmistuksen ehdot vaihtelevat tuotteittain, ja ne määritellään neuvotteluissa tuotekohtaisesti.

EU:n tavoitteena on myös selvittää neuvotteluissa mahdollisuutta niin sanottuun alkuperäkumulaatioon sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on vapaakauppasopimukset sekä EU:n että Yhdysvaltojen kanssa. Neuvotteluissa sovitaan toisin sanoen ehdoista, joilla sopimuksen solmineet maat voivat käyttää tuotannossaan ulkopuolisista maista tuotavia raaka-aineita ja silti saada tuotteille tullietuuskohtelun.

Keskeisiä kysymyksiä neuvotteluissa ovat edellä mainittujen lisäksi muun muassa alkuperän todentaminen, valvonta ja jälkitarkastukset, tuoteryhmäkohtaiset alkuperäsäännöt (niin sanotut luettelosäännöt), asiakirjamenettelyt sekä hallinnollisen yhteistyön sujuvuus.

EU tavoittelee kaupan käyntiä tukevia alkuperäsääntöjä, jotka ottavat huomioon elinkeinoelämän tarpeet. Tavoitteena on, että sovittavat säännöt perustuvat mahdollisimman pitkälle EU:n voimassa olevien sopimusten alkuperäsääntöihin. Suomi pitää tärkeänä sitä, että neuvoteltavat alkuperäsäännöt ovat yksinkertaiset ja selkeät, jotta sopimuksen mukaisten tullietuuksien hyödyntäminen toteutuu mahdollisimman tehokkaasti.

Palvelut ja investoinnit

Sopimuksen tavoitteena on vähentää palveluiden kauppaa ja investointeja koskevia esteitä. Neuvotteluja käydään niin markkinoillepääsystä kuin kilpailua edistävistä säännöistä. Markkinoillepääsyllä tarkoitetaan ehtoja, jotka liittyvät esimerkiksi yrityksen tytäryhtiön perustamiseen, yritystoimintaan liittyvien henkilöiden maahantuloon sekä palveluiden rajat ylittävään kauppaan. Sopimuksella sovittaisiin siis siitä, millä ehdoin yhdysvaltalaiset yritykset tai palveluntarjoajat voivat toimia EU:n alueella suhteessa kotimaisiin toimijoihin sekä EU:n palvelut ja yritykset Yhdysvalloissa. Tavoitteena on, ettei yritysten tarvitsisi pelätä esimerkiksi sitä, että lakimuutoksilla tai viranomaistoiminnalla neuvottelukumppanin kotimaisia yrityksiä suosittaisiin ulkomaisiin yrityksiin nähden.

Säännöillä tavoitellaan puolestaan sitä, että kilpailu olisi tasapuolista, ja esimerkiksi lupavaatimuksilla, lupamenettelyillä tai muulla viranomaistoiminnalla suosittaisi kotimaisia yrityksiä. Kansainvälisten sääntöjen ja markkinoillepääsyehtojen luominen loisi yrityksille oikeudellista varmuutta ja ennakoitavuutta toimintaan, mikä osaltaan lisäisi investointihalukkuutta sekä eurooppalaisyritysten vientiä että tuontia. Näin vaikutettaisiin myös työpaikkojen syntyyn.

EU:n ja jäsenmaiden lainsäädäntö tarjoaa puitteet EU:n kannoille ja ehdotuksille. EU kuuluu palveluiden ja investointien osalta maailman liberaalimpien maiden joukkoon. Markkinoita on vapautettu muun muassa sisämarkkinasyistä johtuen. Toisaalta kilpailua edistävällä sääntelyllä pyritään vaikuttamaan siihen, että eri toimijoilla olisi tasapuoliset edellytykset toimia markkinoilla. EU:n markkinat ovatkin avoimet ja säännellyt. Kauppasopimusten näkökulmasta sisämarkkinalainsäädäntömme antaa toisaalta esimerkkejä niistä säännöistä, joita toivoisimme muiden toteuttavan omilla markkinoillaan, eli säännöistä joita toivoisimme kauppasopimuksiin. Toisaalta oma lainsäädäntömme muodostaa puitteet sille, minkälaisia velvoitteita voimme hyväksyä kauppasopimuksissa. Neuvotteluissa on tavallista, että ehdotuksia tehdään omien markkinoiden lähtökohdista käsin ja eri osapuolet eivät pysty hyväksymään ehdotuksia sellaisenaan. EU:n ja Suomen oma lainsäädäntö muodostavatkin keskeisen elementin, kun neuvotteluehdotuksia kommentoidaan tai laaditaan.

Vapaakauppa ei ole vapaata kauppaa - avainsana on syrjimättömyys. Sopimuksella tavoitellaan syrjimätöntä kohtelua eli sitä, että toisen osapuolen palvelut ja yritykset voivat toimia samoin ehdoin markkinoilla kuin maan omat palvelut ja yritykset. Sopimuksen tekeminen ei siis tarkoita oikeutta toimia markkinoilla Suomen tai EU:n lainsäännöstä piittaamatta. Usein avoimet markkinat edellyttävät yksityiskohtaisempaa ja eri toimintoihin pureutuvaa sääntelyä kuin jos alalla toimisi vain yksi yritys. Sääntely on siis sopimuksesta huolimatta sallittua, tai jopa toivottavaa.  Sopimukset eivät myöskään vapauta yrityksiä kohdemaan lainsäädännön noudattamisesta, vaan lainsäädäntöä ja erityisesti sen sisältö- ja laatuvaatimuksia, jotka lähtökohtaisesti ovat EU:ssa syrjimättömiä, on noudatettava. Sopimus ei myöskään estä nostamasta esimerkiksi työ- tai ympäristölainsäännön, palveluiden laatua, tai palveluntarjoajien pätevyyttä koskevia vaatimuksia, kunhan se tehdään syrjimättömällä tavalla – näin tehdään Suomessa jo nyt omasta sekä EU:n lainsäädännöstä johtuen.

Julkiset palvelut on turvattu sopimuksissa monin eri tavoin. Julkiset palvelut on suljettu sopimuksen ulkopuolelle Palvelukaupan yleissopimuksen (General Agreement on Trade in Services, GATS) tavoin. Sen lisäksi EU on tehnyt lukuisan määrän varaumia niiden julkisten palveluiden osalta, jotka eivät kuulu poissulun piiriin.  EU on tehnyt tällaisia varaumia muun muassa julkisesti rahoitettujen terveys- ja koulutuspalveluiden osalta tai varannut oikeuden myöntää uusia monopoleja tai yksinoikeuksia silloin, kun kyseessä on yleishyödyllinen palvelu. EU-varaumien lisäksi myös jäsenmaat voivat tehdä omia kansallisia varaumia. Suomen sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa tekemät varaumat ovat EU-maiden tiukimmat. Ne eivät koske ainoastaan julkisia palveluja, vaan myös täysin yksityisesti rahoitettuja ja yksityisesti tuotettuja palveluja. Varaumat eivät sovellu investointisuojaan, vaan suojan saamisen ehdot liittyvät voimassa olevaan lainsäädäntöön. Suoja myönnetään lainsäädäntömme mukaan tehdyille sijoituksille, yrityksen tekemän sijoituksen jälkeen.

Sopimus ei tarkoita palveluiden yksityistämistä, eikä se myöskään estä palauttamasta palvelua takaisin julkiseen tuotantoon, esimerkiksi kilpailutussopimuksen päätyttyä.

Sopimus koskee näin ollen lähtökohtaisesti yksityisiä palveluja. Sopimus ei itsessään avaa kauppaa vaan luo kansainvälis-oikeudellisen "raamin", jonka sisällä lainsäädäntöä voidaan muuttaa. Usein sitoumusten ja todellisen lainsäädännön tason välillä on merkittävä ero, eli ”ilmaa”, ja tämä on mahdollista, sillä osapuoli voi aina tarjota niin sanotusti parempaa kohtelua kuin mitä sopimuksessa on mainittu. Esimerkiksi Suomessa yksityisten terveyspalveluiden tarjoaminen on tälläkin hetkellä hyvin vapaata ja markkinoilla toimii useita ulkomaalaisomistuksessa olevia yrityksiä, vaikka olemme kauppasopimuksissa varanneet oikeuden ulkomaisen toiminnan rajoittamiseen tai kieltämiseen.

Suomi tavoittelee sopimuksella omaan järjestelmäämme pohjautuvia, kansainvälisiä sääntöjä. Sääntöjä tavoitellaan erityisesti oman järjestelmämme lähtökohdista käsin. Palvelut muodostavat nykyisin hyvin suuren osan myös teollisuusyritysten tuotannosta ja viennistä. Palveluja koskevat säännöt helpottaisivat näin ollen myös teollisuusyritystemme toimintaa.  Säännöillä helpotettaisiin yritystemme toimintaa nykyisillä ja tulevilla vienti- ja tuontialoilla. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset asiantuntijapalvelut, tekniset suunnittelupalvelut ja ICT-, tietoturva-, digitaaliset ja mobiilipalvelut sekä arktiseen osaamiseen ja liikenteeseen liittyvät alat. Lisäksi maahantulovaatimukset ja -menettelyt hankaloittavat joissakin tapauksissa yritysten perustamista tai toimintaa Yhdysvalloissa. Suomi tavoitteleekin, että yritystoimintaan liittyvää maahantuloa Yhdysvaltoihin helpotettaisiin, joko sopimusneuvotteluiden kautta tai niiden ulkopuolella, erillisissä neuvotteluissa.

Neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa ollaan sisällöllisessä vaiheessa, jossa työtä tehdään osapuolten tekstiehdotusten pohjalta tavoitteena päästä yhteisymmärrykseen sopimustekstistä. EU ja Yhdysvallat ovat vaihtaneet kahteen otteeseen palvelukauppatarjouksia, eli ehdotuksia siitä, minkälaisia sektorikohtaisia sitoumuksia kumpikin voisi tehdä. Neuvotteluissa tarjousten sisältöä käydään yksityiskohtaisesti läpi ja osapuolet tekevät ehdotuksia tarjousten parantamiseksi. Sääntöaiheiden osalta eteneminen on ollut vaihtelevaa aiheesta riippuen. Neuvottelut etenevät siis tavanomaiseen tapaan – kukin neuvottelualue omaa vauhtiaan.

Julkiset hankinnat

Pääsy Yhdysvaltojen julkisten hankintojen markkinoille olisi erityisen tärkeää EU:n pienille ja keskisuurille yrityksille – myös suomalaisille. Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joita esimerkiksi valtio tai kunnat tekevät pääsääntöisesti kilpailuttamalla tarjoukset. Tällä hetkellä vain 32 prosenttia Yhdysvaltain julkisista hankinnoista on ollut tarjolla muille kuin yhdysvaltalaisten omille yrityksille. EU:ssa vastaava luku on 84 prosenttia. Yhdysvalloissa taas nähdään, että EU:n julkisten hankintojen markkinat ovat yhdysvaltalaisia suljetummat.

EU:n näkökulmasta on ongelmallista se, että Yhdysvalloissa on useita kotimaisia yrityksiä suosivia säädöksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevia rajoituksia. Näillä Yhdysvallat haluaa suojata omia yrityksiään ja suosia kotimaisia tavaroita ja palveluja. Tällaisista säädöksistä voidaan mainita esimerkkeinä merenkulkua koskeva Merchant Marine Act eli Jones Act, erilaisia kotimaisuusvaateita koskeva Buy American Act sekä kuljetussektoria koskeva Buy America Act. Lisäksi moniin USA:n liittovaltion myöntämiin valtiontukiin, jotka on kohdistettu osavaltioiden kilpailuttamiin hankintoihin, sisältyy usein kotimaista teollisuutta suosivia ehtoja.

EU tavoittelee molempien osapuolten yritysten tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua julkisissa hankinnoissa. EU:n ja siten myös Suomen lähtökohtana on, että sopimuksella avataan molempien osapuolten julkisten hankintojen markkinoita. Avoimuuden lisääminen on tärkeää, jotta eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset yritykset saisivat helposti tietoa eri puolella Yhdysvaltoja ja Eurooppaa järjestettävistä julkisten hankintojen kilpailutuksista. Saavutettavan ratkaisun tulisi avata Yhdysvalloissa julkisten hankintojen markkinoita myös liittovaltiota alemmilla hallintotasoilla, kuten osavaltioissa ja tietyssä laajuudessa myös paikallishallintotasolla.

Täysin tyhjästä neuvotteluihin ei lähdetä, sillä sekä EU että Yhdysvallat ovat tehneet eritasoisia sitoumuksia Maailman kauppajärjestö WTO:n julkisten hankintojen sopimuksessa (Agreement on Government Procurement, GPA). Sopimuksen taustana käytetään uudistettua GPA-sopimusta, joka astui voimaan vuoden 2014 alkupuolella. Sekä EU:n että Yhdysvaltojen tavoitteena on laajentaa GPA-sopimuksen sitoumuksia. Suomen kantana on, että EU:n sitoumukset voisivat yltää enintään nykyisen EU:n jäsenvaltioita sitovan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tasolle.

Sopimuksen ulkopuolelle julkisissa hankinnoissa jäävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Sopimus ei rajoita valtion viranomaisten mahdollisuuksia esimerkiksi ulkoistaa julkiset palvelut tai tuottaa ne itse. Vaikka tietty sosiaali- tai terveyspalvelu olisi yksityistetty, voi valtio jatkossakin päättää palvelun palauttamisesta julkisesti tuotettavaksi.

Julkisissa hankinnoissa ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat sekä työlainsäädännön ehdot voitaisiin edelleen ottaa huomioon julkisia hankintoja kilpailutettaessa. Hankintojen avoimuutta on tarkoitus lisätä muun muassa parantamalla EU:n ja Yhdysvaltain elinkeinoelämälle suunnattua informaatiota vireillä olevista julkisten hankintojen tarjouskilpailuista. Tämä onkin erityisen tärkeää erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille.

Yhdysvaltojen hallinnollisen järjestelmän erilaisuudesta, osavaltioiden rajoitetusta itsehallinnosta, maan poliittisesta tilanteesta ja kotimaisia yrityksiä suosivista lainsäädännöstä johtuen julkiset hankinnat ovat osoittautuneet vaikeaksi neuvotteluaiheeksi.  Tekstineuvotteluja on käyty julkisten hankintojen kilpailutusta koskevista määräyksistä, menettelyistä ja periaatteista. Myös markkinoillepääsyyn ja kotimaisuusvaatimuksiin liittyvistä kysymyksistä on käyty keskustelua.

EU ja Yhdysvallat vaihtoivat ensimmäiset julkisten hankintojen tarjoukset helmikuussa 2016. Tarjoukset koskivat vain osapuolten keskushallintotason hankintayksikköjä, eivätkä ne avaa merkittävästi julkisten hankintojen markkinoita. Tarjoustenvaihdon toivotaan kuitenkin toimivan lähtölaukauksena kunnon neuvotteluille markkinoillepääsystä.

Tämä dokumentti

Tämän sivun sisällöstä vastaa Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

Päivitetty 5.7.2016

Takaisin ylös